Siirry suoraan sisältöön

Syövänhoidossa tarvitaan parempaa kohtaamista

Sakari Karjalainen

Sakari Karjalainen

Aina silloin tällöin nousee esiin potilaiden kokemuksia kohtaamisista lääkärien kanssa. Valitettavasti tarinat eivät aina ole positiivisia. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla käytiin äskettäin keskustelua aiheesta (katso esim. Kun lääkäreillä ei ollut aikaa kertoa tulevista syöpähoidoista, hätääntynyt äitini turvautui Googleen ja Syöpäleikkauksen jälkeen lääkäri lohdutti minua tulevista hormonihoidoista: ”Älä pelkää, ei sinulle pippeli kasva”)

Tämä on syöpäpotilaiden kannalta hyvin tärkeä teema. Joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä aikana syöpään. Syöpä koskettaa jollain tavalla meitä kaikkia. Sillä on erittäin paljon väliä, miten lääkäri kohtaa potilaan ja millaista tietoa hänelle tarjotaan.

Syöpädiagnoosi herättää paljon huolia ja kysymyksiä. Potilas ei saa koskaan jäädä yksin diagnoosin kanssa. Potilas ja syöpää epäilevä tarvitsevat tietoa ja tukea. Viikkojen odottelu on kohtuuton ihmisen pelätessä jopa henkensä puolesta.

Syövänhoitoon tarvitaan sitovat aikarajat. Tulee valtakunnallisesti määritellä, missä ajassa syövänepäilystä on päästävä lääkärille ja jatkotutkimuksiin, missä ajassa tulokset annetaan ja kuinka kauan diagnoosista saa kestää hoitojen alkuun. Kaiken perustana on toimiva perusterveydenhuolto. Yleislääkärille tulisi päästä kolmessa arkipäivässä. Näin hoito ja tutkimukset saataisiin aina nopeasti käyntiin. Lisäksi yhteyden perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on oltava saumaton. Jatkotutkimuksiin tulee päästä ripeästi ja saadut tulokset pitää käydä pian läpi potilaan kanssa.

Suomalainen syövänhoito on maailman huippuluokkaa. Tarvitsemme kuitenkin nykyistä parempaa kohtaamista. Syöpädiagnoosi on aina käytävä potilaan kanssa rauhassa läpi. Syöpäpotilaalla tulee jokaisessa syövänhoidon vaiheessa – syöpäepäilystä syövänhoidon kautta aina kuntoutumiseen saakka – olla mahdollisuus keskustella syöpään erikoistuneen ammattilaisen kanssa. Potilas tarvitsee tietoa sairaudestaan, hoitovaihtoehdoista ja niiden seurauksista. Potilas tarvitsee vastauksia mietityttäviin kysymyksiin, miten syöpä vaikuttaa työkykyyn, mahdollisuuteen perustaa perhe tai asua kotona. Syöpäpotilaalle tulisi jo perusterveydenhuollossa nimetä syöpähoitaja, jonka kanssa käydä läpi avoimia kysymyksiä. Samaa tarvitaan erikoissairaanhoitoon.

Syöpäjärjestöillä on lahjoitusvarojen turvin koko maassa omia neuvontahoitajia, joiden puoleen syöpää epäilevä tai syöpäpotilas voi kääntyä.