Siirry suoraan sisältöön

Uudet syöpälääkkeet ovat liian kalliita

Sirkku Jyrkkiö

Sirkku Jyrkkiö

Syöpälääkkeisiin kuluu Suomessa rahaa melkein miljardi euroa vuodessa. Syöpäjärjestöjen laskelman mukaan lähes puolet syövän hoidon kuluista menee lääkekustannuksiin. Syövän hoidon kustannuksiin lasketaan lääkkeiden lisäksi muun muassa seulontojen järjestäminen, kirurginen hoito ja sädehoito.

Uudet syöpälääkkeet ovat kalliita. Yhden kuukauden hoito maksaa muutamasta tuhannesta eurosta kymmeniin tuhansiin euroihin. Patenttilainsäädäntö turvaa lääketehtaalle yksinoikeuden lääkkeen valmistamiseen 20 vuoden ajaksi. On arvioitu, että uusi lääke kattaa kehittämiseen menneet kustannukset noin kolmessa vuodessa.

Lääketeollisuus käyttää huomattavan summan rahaa uusien lääkkeiden kehittämiseen. Tutkimustyö on tärkeää ja patenttilainsäädäntö on luotu turvaamaan teollisuuden kykyä tuottaa uusia innovaatioita.

Syövän tärkein parantava hoito on edelleen kirurgia. Sädehoitoa tarvitaan täydentämään leikkaushoidon tulosta. Lääkkeillä estetään taudin uusiutumista. Lääkehoito parantaa levinneen syövän vain harvoin, mutta voi jarruttaa taudin etenemistä ja helpottaa sen aiheuttamia oireita.

Monet uudet syöpälääkkeet auttavat potilaita merkittävästi, mutta kaikki uudet lääkkeet eivät ole tuottaneet lisähyötyä verrattuna jo käytettävissä oleviin hoitoihin. Uusien syöpälääkkeiden tuoma elinajan pidennys on keskimäärin vain 2,8 kuukautta. Ei ole näyttöä siitä, että kaikki uudet lääkkeet pidentäisivät elinaikaa.

Uusien lääkkeiden käyttöönottoa arvioidaan tarkasti. Arviointityön tukena ei ole yhtenäisiä kriteerejä siitä, kuinka paljon lisähyötyä uudesta lääkkeestä pitäisi potilaalle saada ja mitä yhteiskunta olisi siitä valmis maksamaan.

Laki ja juridinen käytäntö turvaavat potilaalle hoidon hinnasta huolimatta ja se on hyvä asia. Miten turvaamme oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen hoidon niukkenevien resurssien Suomessa, on vielä ratkaisematta.

Lääkkeiden jatkuvasti nouseva hintataso hirvittää. Lääketeollisuus kartuttaa omistajiensa varallisuutta niin kuin osakeyhtiöiden tietysti kuuluukin, mutta yhteiskunnan kantokykyä koetellaan yhä hurjemmilla lääkkeiden hinnoilla. Verorahamme valuvat kasvottomien miljardöörisijoittajien taskuihin.

Potilaan hyvä hoito on paljon muutakin kuin lääke. Potilaat toivovat turvallisia jatkuvia hoitosuhteita, helpotusta oireisiinsa ja apua oikea-aikaisesti. Läsnäoloa ja huolen jakamista on vaikea korvata digitaalisilla palveluilla.

Suomen terveydenhuolto on murroksessa. Talousvaikeudet ja ikääntyvän väestön kasvava hoidon tarve on vaikea yhtälö, jonka ratkaisemiseksi digi-, etä- ja liikkuvien palvelujen mantra ei tule riittämään. On selvää, että joistain terveydenhuollon palveluista pitää luopua.