Siirry suoraan sisältöön

Hoivan uusi aika – viisi kysymystä huolenpidon resurssoinnista

Marika Skyttä

Marika Skyttä

Väestön ikääntyessä ja sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien yleistyessä hoivan ja huolenpidon tarve yhteiskunnassa tulee kasvamaan merkittävästi.

Vuonna 2021 Suomessa todettiin yhteensä 36 543 uutta syöpää. Vuonna 2040 uusia syöpätapauksia todetaan ennusteen mukaan noin 48 200. Huonon ennusteen syövät tulevat olemaan harvinaisempia ja yhä suurempi osa syövistä voidaan parantaa. Toisaalta myös parantumatonta syöpää sairastavien potilaiden elinaika pitenee, kun hoidot kehittyvät.

Nämä muutostrendit tarkoittavat sitä, syöpä vaatii yhä suuremman osan terveydenhuollon ja yhteiskuntamme voimavaroista.

Hoiva on aktiivista huolenpitoa toisen terveydestä ja hyvinvoinnista

Syöpäjärjestöt osallistui Demos Helsingin johtamaan Hoivan uusi logiikka -hankkeeseen 18 muun organisaation kanssa. Hankkeessa haluttiin löytää laajempia näkökulmia hoivaan ja huolenpitoon.

Hoiva ja huolenpito tarkoittavat muutakin kuin sosiaali- ja terveyshuollon palvelujärjestelmää ja perheen piirissä annettua apua ja tukiea. Huolenpidossa on kysymys kokonaisvaltaisesta vastuusta toisen ihmisen – kaikkien ihmisten – terveydestä ja hyvinvoinnista, sitoutumisesta heidän elämänsä suojeluun, ylläpitämiseen ja yhteisön jäsenten voimien vahvistamiseen.

Hankkeessa hoiva määriteltiin toimintana, joka ylläpitää, uudistaa ja vahvistaa meitä ihmisinä. Hoiva on aktiivista huolenpitoa toisen terveydestä ja hyvinvoinnista.

Tarvitsemme uudenlaisia huolenpitosuhteita ja hoivatoimintaa

Hankkeessa päädyttiin siihen, että tarvitsemme eräänlaisen huolenpitosiirtymän, jossa ihmisten ja yhteisöjen moninaiset voimavarat tuodaan yhteen ja luodaan uudelleen erilaisissa huolenpitosuhteissa. Huolenpitosiirtymässä tarvitaan rakenteellisia muutoksia yhteiskuntaan ja talouteen sekä välineitä vapauttamaan yhteiskuntamme muita resursseja hoivaan ja huolenpitoon.

Hankkeessa tuloksena nousi myös viisi kysymystä huolenpidon resurssoinnista:

  • Miten lisätään ja parannetaan suhteita, joissa vastuu toisen terveydestä ja hyvinvoinnista voi tapahtua?
  • Miten vapautetaan aikaa huolenpidolle?
  • Miten hyvinvointiyhteiskunnan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaate sovitetaan yhteen yksilöllisten voimavarojen kanssa?
  • Miten laajentuneet ja lisääntyneet huolenpidon vastuut jaetaan?
  • Miten luomme huolenpidon rakenteita ja välineitä palvelujärjestelmän ja yksilön väliselle “sosiaaliselle” alueelle?

Näitä kysymyksiä meidän on tarpeellista pohtia myös Syöpäjärjestöissä syksyllä alkavassa strategian valmistelusta. Meidän täytyy järjestönä pystyä kuvittelemaan ja rakentamaan järjestöämme ja yhteiskuntaa, jossa huolenpito tuo yhteen ja vie eteenpäin meitä ihmisinä ja yhteisöinä. Me Syöpäjärjestöissä voimme luoda uudenlaisia vapaaehtoisuuteen perustuvia hoivasuhteita ja toimintaa, joka edistää terveyttä ja hyvinvointia.

Hankkeen raportti on luettavissa täällä.