Projektikoordinaattori Maarit Lamminmäki vaihtoi media-alan tutkimus- ja järjestömaailmaan. Syöpäjärjestöissä on töissä ihmisiä hämmästyttävän monenlaisilla taustoilla, Maarit Lamminmäki tuumaa. – Se on mieletön voimavara. Työkavereina on eri alojen ammattilaisia tilastotieteilijöistä lääkäreihin, samoin eri-ikäisiä ihmisiä eri puolilta Suomea. Usein puhutaan, miten yli viisikymppisten työllistyminen on heikkoa. Täällä ei kyseenalaistettu sitä, minkä ikäisenä taloon tulee. Ennen Syöpäjärjestöjä Maarit oli työskennellyt 20 vuotta eri tehtävissä suuressa media-alan yrityksessä. Hän oli jäänyt työstään vapaalle ja opiskeli yhteiskunnallisen muutoksen koulutusohjelmassa Helsingin yliopistossa. Opintojen myötä Maaritin mielessä oli vahvana ajatus, että hän tarvitsi erilaista työkokemusta. Tuolloin Syöpäjärjestöjen epidemiologiseen tutkimuslaitokseen Suomen Syöpärekisteriin haettiin tekijää projektiin, jossa mietittiin, miten syöpäseulonnoista viestitään niihin heikosti osallistuville väestöryhmille. – Projekti oli kiinnostava ja aihe liittyi vahvasti opintoihini. Tulin tänne ensin kesätöihin muutamaksi kuukaudeksi vuonna 2018. Projektikoordinaattorilla pysyy langat hyppysissä Alkuvuodesta 2020 Syöpärekisterissä alkoi tutkimushanke, joka selvitti länsimaiden ulkopuolelta Pohjoismaihin muuttaneiden naisten syöpään sairastumista, syöpäkuolleisuutta ja syöpäseulontoihin osallistumista. Taustaselvitykset tehnyttä Maaritia pyydettiin projektikoordinaattoriksi. – Tavanomaista työpäivää on mahdotonta kuvata, sillä sellaista ei ole. Projektikoordinaattorin tehtävä on pitää langat käsissään. Huolehdin, että kokonaisuus etenee. – Tutkimuksen tekeminen on alkuvaiheessa aika pitkälti itsekseen puurtamista. Tausta-aineistoon perehtymistä, aineiston analysointia, määrittelyjä. Tulosten valmistuessa analysoidaan tarkemmin ja kirjoitetaan tutkimusartikkeli. Oli yllättävää, miten pitkäkestoinen ja raskaskin artikkeleiden julkaisuprosessi muuten on! Maarit on tutkimuksen teon ohella saanut talossa tarttua oman kiinnostuksensa ja innostuksensa myötä erityyppisiin töihin. Hän on esimerkiksi käynyt kertomassa maahanmuuttajataustaisille syöpäseulonnoista ja ollut mukana kehittämässä Syöpäjärjestöjen viestintää yhtenäisemmäksi. – Minulle tyyppinä sopii se, että pääsen ihmisten pariin ja jaan tietoa rennolla ja yleistajuisella otteella. Työelämä voi yllättää mahtavalla tavalla Järjestöistä Maaritilla oli aiempaa kokemusta Unicefin aktiivina toimimisen ja hallitustyön kautta. Siinä missä työurallaan hän oli aiemmin tottunut hektiseen media-alaan, tutkimus- tai järjestömaailman hän kokee olevan melkein toisessa ääripäässä. – Maltissa on ollut opettelemistakin. Siinä, että on ymmärtänyt, miten erilaisista työympäristöistä on kyse. Muutokset ottavat täällä aikansa. Suunnanmuutos on kuitenkin ollut Maaritille suuri rikkaus. – Mihin ihmisen työura voikaan viedä! En olisi ikinä kuvitellut, että vielä kirjoitan englanninkielisiä tieteellisiä artikkeleita, tai että esittelen arabiankielisille ihmisille kakkatikkuja. Se on oikeasti aika mahtavaa, miten työelämä voi monella tapaa yllättää.
