Verkko välittää hyvää – kolme esimerkkiä

Satu Lipponen

Satu Lipponen

Syövän kuva muuttuu. Siitä ei ole pitkä aika, kun syöpä kuvattiin yksinäisten sairautena.

Muistikuvia on monia: nuori nainen seisoo selkä kameraan, tukka tuulessa liehuen, kumarainen mies tallustaa kaukaisuudessa metsäpolulla ja kalju nainen tuijottaa sateisesta ikkunasta ulos.
Syöpä on murheen tuoja.

Nykyään potilas kääntää kasvonsa kameraan, hymyilee ja kertoo silmillään, että elossa ollaan. Tai poseeraa uhmakkaasti ylärinta paljaana, toisen rinnan kohdalla arpi ja sanaton viesti: syöpä runtelee.

Syöpäkuviin on tullut uusi juonne. Ei olla yksin vaan yhdessä, tavallisen näköisenä muiden tavallisten ympäröimänä. Tuhannet naiset roosan värisissä asuissa juoksevat yhdessä kadulla. Miehiä kalapuikkoviiksineen. Perheitä tapaamassa toisiaan. Kaveriryhmä kannustamassa sairasta.

Kuvat loppuvaiheen syöpäpotilaasta ovat muuttumattomia ja koskettavat. Ihmisestä näkyy vain hento käsi kurottamassa vuoteen äärellä istuvan käteen. Joskus oli elinvoimainen sisar, nyt haurauden ympäröimä ja tekemässä kuolemaa.

Visuaalinen muisti on vahva.


Vapaaehtoisista uuden ajan eliitti?

Sosiaalisessa mediassa on helppo verkostoitua ja luoda tapahtumia. Julkisuudessa palstatilaa vievät viharyhmät, mutta verkoissa on myös hyväntekijöitä.

Meillä on tarve tehdä hyvää ja antaa myötätuntoa, kun on vaikeaa.

Olemme entistä avoimempia. Potilas kertoo, että syövän kokemus muutti koko elämänasenteen. Moni entinen potilas on nyt vapaaehtoistyössä.

Vapaaehtoisista veikataan uutta eliittijoukkoa yltäkylläisyyden maailmassa. Siellä kuninkaat imuroivat ja huippujohtajat pinkovat kuntoradalla vanhoissa verkkareissa ja saarnaavat kiertotaloudesta. Auttaminen voi olla viimeinen tapa erottua muista. Järjestön haasteena on tarjota siihen helpot välineet.
Listaan tähän muutamia esimerkkejä siitä, mitä hyvää juuri nyt voit löytää verkosta.

  • Rauhankone.

Timo Honkelan tarina on koskettanut monia. Voit lukea sen tästä ja sen aiheuttamasta joukkoliikkeestä tästä.

Kun tutkijan näkökenttä vaurioitui syöpäleikkauksessa, joukkorahoitusalusta mesenaatti.me tarjosi väylän kerätä varoja kirjahankkeeseen. Kirjasta tulee tutkijan elämäntyön testamentti.

Rauhankone-kirjalla oli 20.3. mesenaatteja 574 ja 50 000 euron tavoitteesta puuttui enää 5710 euroa.

Vakavasti sairas Honkela on sanellut kirjastaan noin kolmasosan.

  • Marssin tahdissa tieteen puolesta

Uusien tiedonkanavien tulo on synnyttänyt sosiaalisia kuplia, joissa liikkuu huolestuttavia huhuja. Tavallista ihmistä koskettavin on varmaan uhka tarttuvien tautien yleistymisestä, jos niihin kehitettyjä rokotteita kieltäydytään ottamassa.

Tieteen voimavaroja on Suomessa leikattu. Syöpäsäätiö ja muut hyväntekijät hiovat varainhankinnan kampanjoitaan täyttääkseen vajetta.

Voiko tieteen puolesta marssia? Voi, ja tuo päivä on 22.  huhtikuuta. Helsingin tiedemarssin Facebook-sivut jakavat tietoa ja luvassa on mm. tiedekeskus Heurekan pop-up-show.

Suomen tiedemarssisivut tässä ja Euroopan marssien tilanne tässä ja maailmanlaajuisesti tässä.

  • Suruakin voi jakaa

Monet osaavat jo hakea tukea verkon kautta. Toisen sanoista voi löytää lohdutusta.

Syöpäjärjestöjen verkkosivuilla sururyhmä on yksi keskustelufoorumin osa. Miksi en hyväksy kuolemaa, kysyy kirjoittaja ja aloittaa yli 20 viestin keskustelun. Keskustelufoorumissa on ylläpito, jonka ansiosta keskustelu on turvattua vaikka se onkin julkista.

Verkkosivuilla on käytössä myös chat-palvelu, joka on käyttäjälle maksutonta. Siellä keskustelijana on neuvontahoitaja.