Siirry suoraan sisältöön

Miten harhautus toimii?

Satu Lipponen

Satu Lipponen

Tupakkatehtaiden on Yhdysvalloissa ollut pakko aloittaa mainoskampanja, jossa tunnustetaan kuluttajien harhauttaminen. Miten harhautus onnistui vuosikymmeniä?

Julkisuudessa ei aina esiinny se, jolla on parhaat resurssit ja suurin halu vaikuttaa vaikkapa meneillään olevaan lainsäädäntöön.

Jotain tästä piilovaikuttamisesta tiedetään. Tupakkayhtiöiden asiakirjat kertovat, miten varjoissa operoidaan. Philip Morris-tupakkayhtiö tiivisti 1993, että yhtiö ei halua joutua mediaan, kun aiheena on verotus, tupakointikiellot tai mainonnan rajoitukset.

”Yritämme sen sijaan tarjota mediaan näkökulmiamme tukevia lausuntoja lähteistä, jotka ovat kolmansilta osapuolilta. Niillä on usein julkisuudessa uskottavampi asema eikä samanlaista ilmiselvää omaa etua kuin itse yhtiöllä.”

Tupakkateollisuuden harhautus on juuri nyt valokeilassa Yhdysvalloissa. Oikeus määräsi tehtaat levittämään ”korjaavaa” tietoa. Alkoi mainoskampanja, jossa kerrotaan tupakoinnin haitoista. Sitä edelsi yli vuosikymmenen kestänyt käräjöinti, joten tehtaat mainostavat vasten tahtoaan.

Mitä tupakkateollisuus teki ja tekee varjoissa? Se loi peitejärjestöjä, jotka vaikuttivat spontaanilta kansalaisliikehdinnältä. Samoin se käytti ja käyttää yhä hyväkseen erilaisia ajatushautomoita.

Kysy tätä: mistä rahat toimintaan?

Britanniassa Institute of Economic Affairs julkaisee holhousvaltioindeksiä (Nanny state index), jossa on neljä kriteeriä: sähkösavukkeiden vapauden aste, tupakkapolitiikan vapauden aste, ruoansääntelyn vapauden aste ja alkoholipolitiikka.

Suomi ”voitti” tämän ”luokittelun” jo toistamiseen tänä vuonna. Institute of Economic Affairs, samoin kuin Adam Smith Institute ja monet muut laitokset kuulostavat riippumattomilta ja uskottavilta, mutta usein niiden ”tutkimus” on vaikuttamista rahoittajien mieliksi. Ne saavat rahaa yrityksiltä, mm. juuri tupakkateollisuudelta.

Teollisuuden luoma kupla harhauttaa

Kanadalaiset tutkijat kävivät läpi viime vuonna Atlas Economic Research Foundation-verkostoa, johon kuuluu 449  markkinataloutta edistävää ajatuspajaa. Niistä 37 prosenttia otti todistettavasti vastaan rahaa tupakkateollisuudelta vuosina 1990-2000.

Tupakkateollisuus onnistui luomaan keskustelun, joka vaikutti riippumattomien politiikan tarkkailijoiden ja tutkijoiden keskinäiseltä viestinnältä. Nämäkin tiedot perustuvat tupakkateollisuuden omiin dokumentteihin, jotka avautuivat oikeudenkäynnin seurauksena Yhdysvalloissa.

Miksi tämä sukellus yhden teollisuuden likaisten keinojen kokoelmaan? Siksi, että kun jokin ala joutuu sääntelyn kohteeksi, yllättävän paljon samoja keinoja on yhä käytössä.

Kun terveystieto tupakoinnista alkoi olla musertavan ylivoimaista, teollisuus lakkasi kieltämästä terveyshaittaa ja siirtyi harhautukseen. Siitä harhautuksesta se joutuu nyt valistamaan amerikkalaisia. Eräs kehitysmaan edustaja tosin totesi osuvasti, että mainoskampanjan tulisi olla maailmanlaajuinen, koska harhautettuja on muuallakin kuin Yhdysvalloissa.

Miten harhautus onnistui? Konsultit kehittivät keinoja, joilla käännetään huomio pois terveyspuheesta. Jotkut niistä vaikuttavat nyt huvittavilta. Kun terveysväki tutkimuksiin nojaten totesi, että tupakoivat sairastuvat muita herkemmin ja poissaolo työstä lisääntyy, etsittiin muita selityksiä poissaoloille, kuten kalastus kesäisin ja metsästyskausi.

Voidaanko rinnastaa suklaa ja tupakka?

Millaisia argumentteja kannattaa katsoa, kun taustalla on teollisuuden rahahana?

Yleisin asetelma on ns. väärä tasapaino. Maallikko ja professori laitetaan vastakkain. Näin hyödynnetään journalismin mekanismeja. False balance on tiedeviestinnässä tunnettu ongelma.

False balance voi merkitä myös outojen asioiden rinnastamista. Yritysmaailma rinnastetaan valtion kansalaisiin, joilla pitäisi olla yhdenvertaiset ”oikeudet”. Tai kysytään, mikä synneistä onkaan suurin: suklaa, makkara vai tupakka?

Ostetut asiantuntijat tulevat julkisuuteen sopivaan aikaan. Terveyspuheessa rahan puolesta julkisuudessa eivät usein ole lääkärit vaan talouden, historian, psykologian, sosiologian, antropologian tai markkinoinnin asiantuntijat. Silloin kun terveysnäkökulmalla on vahva tiedeperusta, löytyy lobbaajalle julkisuudessa liikkumatilaa muualta.

Sosiaalisen median manipulointi korvaa nykyaikana peitejärjestöt, ts. entiset ”ruohonjuurijärjestöt”. Kirjava joukko ”asiantuntijoita” vaikuttaa somessa erilaisine ”pamfletteineen” ja ”tutkimuksineen”. Päättäjille voi syntyä vaikutelma, että kyse on suurista kansalaisjoukoista ja valistuneiden tutkijoiden epäluulosta.

Näin synnytetään epävarmuutta, epäluuloa ja viivästytetään päätöksentekoa.

Raha esiin kolmella keinolla

Mutta miten saada esiin varjoissa kolmansien osapuolien varjoissa viihtyvät rahoittajat? Tutkimus on tärkeää, sekä kansallisesta että globaalista näkökulmasta.

  1. Sidonnaisuudet Kun otetaan kantaa lainsäädäntöön, tulisi ilmoittaa, kuka rahoittaa. Vastaukseksi ei riitä ”lahjoittajat”.
  2. Lähdekritiikki. Moni ”tutkimus” verhoutuu tieteen näköiseksi, vaikka on kirjoittajansa mielipide, ostettu mielipidetiedustelu tai liki hatusta vedetty ranking, kuten aiemmin mainittu holhousvaltioindeksi.
  3. Onko tutkimus vertaisarvioitu? Missä tulokset on julkaistu?

Faktojen tarkistaminen ennen julkisuutta kuuluu toimitusten perustyöhön. Nykyisten laajojen disinformaationkampanjoiden aikaan on hyvä, että on myös faktoja tarkistavia verkostoja ja trollaamista tutkivia laitoksia.

Lue lisää ja katso video(avautuu uudessa ikkunassa)