Sankareita ja salaisuuksia

Näin kaupassa julisteen, jossa kuvattiin tavaroiden pakkaamiseen tarvittavan kuormalavan merimatka Japanista Helsinkiin, sitten mainoksen jonka mukaan kahvilla on tarina. Ensin molemmat huvittivat, mutta onhan se totta. Kaikella voi olla tarina, niin kahvilla kuin kuormalavalla, jokaisella ihmisellä nyt ainakin. Syöpään sairastuneet jos ketkä sen tietävät.  Aina silloin tällöin joku meistä on julkisuudessa. Lehdissä tai televisiossa on kuvauksia niistä onnekkaista, joiden hoidot ovat onnistuneet. Draamaa kaikissa näissä tarinoissa on keksimättäkin, usein hyvin urhea päähenkilö, uhkaava hengenlähtö, pelottava vastustaja, uupumusta ja kipua, menetyksiä ja vastoinkäymisiä, mutta myös väsymättömiä pelastajia joiden avulla potilaamme onneksi selviää.

Hän on suostunut tarinansa julkistamiseen, vaikkei ehkä tuntisikaan itseään pääosan esittäjäksi, kertoopa vain mitä on tapahtunut, miltä on tuntunut.  Draamaan ei ole tarvittu tehosteita. Silloin kun elämä on voittanut, on kaikki syy uskoa tulevaisuuteen. Oman tarinan jakamisella voi välittää optimismia ja vahvistaa toivoa. Se on kuitenkin meitä kannatteleva voima, oli kyse miten murskaavasta huolesta tahansa.

Läheskään kaikki eivät kuitenkaan halua jakaa edes ystäville sairauskertomustaan, vaikka se olisi Himalajan valloituksen tai ultrajuoksun päihittävä selviytymistarina. On monia syitä. Voi olla esimerkiksi, että terveys ja sairaus koetaan yksityiseksi asiaksi tai pelätään, ettei parantumisesta huolimatta tulisi enää kohdelluksi tavallisena ihmisenä.  Ehkä ammattilaiset ovat auttaneet purkamaan sielun myllerrykset hoitojen aikana tai niistä on voinut keskustella rauhassa vertaistukiryhmässä.

Osa meistä jakaa niin ilot kuin vastoinkäymiset luotettavien, suurisieluisten ystävien ja lähisukulaisten kanssa. Luulen, että useimmat ymmärtävät hiusten lähdön, rintojen poistot, turvotukset, avannepussit tai erektiovaikeudet henkilökohtaisiksi, aroiksi aiheiksi.  Silti voi käydä, että itselle hyvinkin arka asia ei toisen korvissa sellaiselta tunnu, vaan on jotain jonka voi pahaa tarkoittamatta kertoa eteenpäin. Luottamuksella kahden kesken kerrotut tunnot ovat muuttuneet matkalla hyväksi tarinaksi.

Joskus kertojan valitsema tyylilaji hämää ja ikään kuin piilottaa aiheen arkuuden. Aroista asioista kerrotaan näennäisen reippaasti, rohkeasti ja suorapuheisesti. Kahden kesken kerrottu revittelevä huumorikaan ei kuitenkaan tarkoita, että samalla hyväksyisi sen, että kokemukset lähtevät kiertämään tuttavien, työkavereiden ja sukulaisen keskuudessa. En usko, että monikaan vakavasti sairastunut tai pahoin kipuileva haluaa olla toisille vain viihdettä ja ajankulua, kahvikupin tai viinilasillisen ääressä kerrotun säälittävän tai huvittavan tarinan aihe.