Miltä sote näyttää?

Sote- ja maakuntauudistus on edennyt lakivalmistelun loppusuoralle. Lausuntokierros päättyi viime viikolla ja hallitus tavoittelee lakien antamista eduskunnalle vielä tämän vuoden aikana.

Miltä sote-uudistus näyttää kansanterveys- ja potilasjärjestön silmin? Myös me toimitimme uudistuksesta lausunnon, onhan kyseessä hyvin merkittävä muutos suomalaiseen sote-järjestelmään.

Uudistuksen tavoitteethan ovat mitä kannatettavimpia: kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut kaikille, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. On selvää, että näitä asioita uudistuksella tuleekin tavoitella. Vastaako esitetty uudistus sitten näihin tavoitteisiinsa?

Meidän näkökulmastamme vastaus on kyllä ja ei. Esityksessä on paljon elementtejä, jotka voivat parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta nykytilaan nähden. Näitä ovat esimerkiksi:

• perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon järjestämisvastuun kokoaminen samalle toimijalle
• valtakunnalliset ja alueelliset strategiset tavoitteet sote-palvelujen kehittämiselle
• STM:n maakuntiin kohdistava ohjaus
• maakunnan velvollisuus laatia palvelukokonaisuuksia ja palvelupolkuja.

Mikään esityksessä ei kuitenkaan takaa sitä, että yhdenvertaisuus tulee lisääntymään. Tätä vielä alleviivaa yksi esityksen selkeä valuvika: siihen ei ole rakennettu mitään todellista tapaa seurata ja arvioida palvelujen yhdenvertaisuutta eri alueilla. Niin pitkään, kun Suomesta puuttuu kansalliset sairauskohtaiset laaturekisterit, hoidon laatua ja vaikuttavuutta sekä palvelujen yhdenvertaista saatavuutta ei voida tosiasiallisesti arvioida.

Syöpäjärjestöjen lähtökohtana on koko ajan ollut se, ettemme ota kantaa esitettyjen maakuntien määrään tai rahoitusmalliin. Selvää kuitenkin on, että yhdenvertaisuuden kannalta nämä eivät ole merkityksettömiä asioita. Palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden kannalta iso kysymys on, riittääkö rahoitus takaamaan tarvittavan palvelutason. Tästä emme voi olla varmoja. Huolestuttavaa on myös se, että asiakasmaksut ovat esityksessä ainoa maakuntien oma rahoituskeino. Kuitenkin jo nyt asiakasmaksut ovat vahvasti yhdenvertaisuutta heikentävä elementti, joka voi toimia jopa hoitoonpääsyn esteenä. Rahoitukseen liittyviä ongelmia voi tulla myös siitä, jos erikoissairaanhoito nielee suhteettoman suuren osan rahoituksesta eikä perusterveydenhuollon, ennaltaehkäisevien palvelujen ja sosiaalipalvelujen vahvistamiseen jää riittävästi resursseja.

Maakunnille esitetty velvollisuus laatia palvelupolkuja ja palvelukokonaisuuksia on todennäköisesti syöpäpotilaiden kannalta parannus nykytilaan. Erilaiset hoitoon, kuntoutukseen ja seurantaan liittyvät siirtymät ovat usein kaikkein haastavimpia vaiheita potilaan polulla. Jos palvelu- ja hoitopolkuja saadaan selkeytettyä ja vahvistettua eri toimijoiden välistä yhteistyötä, on potilaan helpompi saada tarvitsemansa palvelut. Olennaisinta olisi kuitenkin yhtä aikaa vahvistaa valtakunnallisia suosituksia ja käytäntöjä eri sairauksien hoidossa. Uudistus ei saa johtaa siihen, että eri maakuntien hoito- ja palvelukäytännöt alkavat entisestään erkaantua toisistaan.

Meitä, kuten monia muitakin kansanterveyden parissa toimivia, huolestuttaa tietyt esityksen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen (hyte) liittyvät elementit. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirretään pois kunnista, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisuus hajoaa. Tämä on väistämätöntä mutta esitys ei riittävästi vastaa tästä syntyviin ongelmiin.

Esityksen keskeinen ongelma on se, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ensisijainen vastuu annetaan kunnille. Jotta hyte-kokonaisuus voisi kunnolla toimia, tulisi vastuun olla selkeästi jaettu kuntien ja maakuntien välillä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tehdään tärkeää hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Tämä tuntuu unohtuneen esityksestä. Lisäksi pidämme riskinä sitä, että poikkihallinnollinen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tulee heikkenemään entisestään, jos sen paremmin kunnalle kuin maakunnallekaan ei osoiteta siihen liittyvää selkeää vastuuta ja resursointivelvollisuutta.

Sote-uudistuksen tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua. Tuota tavoitetta on mahdoton saavuttaa, ellei sairauksia pystytä nykyistä paremmin ehkäisemään ja ellei ihmisten hyvinvointia ja toimintakykyä pystytä vahvistamaan. Jo yksinomaan tästä syystä hyte-rakenteet ja -resursointi on saatava kuntoon.

Tarkastelemme lausunnossamme myös mm. järjestöissä tehtävän työn näkymistä sote-esityksessä, osallisuutta sekä esityksen osin puutteellisia vaikutusarviointeja.

Hallitus on rakentanut sote- ja maakuntauudistusta, jolla voi olla edellytyksiä saavuttaa tavoitteitaan. Nykymuodossaan esitys ei kuitenkaan ole ongelmaton.