Siirry suoraan sisältöön

Löydä lohtua tekemällä oma aikamatkasi

Lassi Kurkijärvi

Lassi Kurkijärvi

Pysähdy ja kuuntele hetken omia aivojasi. Jokaisen meidän oma sisäinen äänemme kertoo jatkuvaa tarinaansa Michiganin yliopiston tunnelaboratorion johtajan Ethan Krossin mukaan se ääni tuottaa kymmenessä sekunnissa saman verran tekstiä kuin Suomen tasavallan presidentti lausuu kymmenen minuutin uudenvuodenpuheessaan.

Ajatuksenjuoksu saa meidät valtaansa varsinkin hetkinä, kun pysähdymme. Vasta viime vuosikymmeninä aivotutkimuksessa on opittu, että toimettomien aivojen “oletushermoverkko” työskentelee jopa vilkkaammin kuin aivot, jotka keskittyvät johonkin tehtävään. Kun aivot eivät paini käsillä olevan ongelman kanssa, mieli matkustaa menneeseen tai kurottaa tulevaan.

Kun aivoille antaa tilaa, jokainen meistä voi olla nobelisti, toimintaelokuvan sankari tai suuri rakastaja. Toisaalta suden hetkellä meidän sisäisestä äänestämme voi kuoriutua pahin vihollisemme.  Jokainen meistä tietää miltä tuntuu joutua pohtimaan omaa kuolevaisuutta tai läheisen menettämistä.

Koronaviruksen aiheuttama pandemia on tuonut oman taakan päänsisäisiin keskusteluihimme. Jokaisen koronatarina on omanlaisensa. Pandemian äärellä on vaikea olla paras versio itsestään. Arkiliikunta, terveelliset elämäntavat ja into tarttua uuteen hiipuvat. Etätyöväsymys tai tilanteesta riippuen kaipuu omaan tilaan tai yksinäisyys kertyy painolastiksi.

Tutkijoiden mukaan stressi sulkee meiltä pääsyn oletushermoverkon tuomaan kykyyn aikamatkustaa ajatuksissamme. Kun jäämme nykypäivään, alkaa tilanne tuntua päättymättömältä ja alamme herkästi syytää itseämme ja toisiamme ikävyyksistä.

Toinen psykologi, onnellisuutta tutkiva Harvardin professori Daniel Gilbert sanookin osuvasti meistä ihmisistä, että olemme “keskeneräisiä teoksia, jotka virheellisesti uskovat olevansa juuri valmiiksi saatettuja”. Gilbertin tutkimuksissa ihmiset osaavat hyvin arvioida, miten suuresti he ovat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mutta eteenpäin järkeillessä tuskin kukaan osaa odottaa niitä oman persoonansa mullistuksia, mitä on edessä seuraavalla vuosikymmenellä. Juuri nyt olemme valmis, emmekä muutu. Se on myrkkyä keskellä epämiellyttävää aikaa.

Siksi on pelottavan helppoa jäädä jumiin koronaminäänsä ja koronan arkeen.

Ethan Krossin tutkijaryhmä on havainnut, että parhaiten vaikeuksissa selviävät ihmiset, jotka alkavat pohtia miten suhtautuvat nykyiseen vastoinkäymiseen viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Itse tehty aikamatka saa tilanteen tuntuvan vähemmän toivottomalta. Mittakaava tuo lohtua.

Niinpä on uskallettava antaa aivoille tilaa ja muistaa, että kun vielä hetken jaksamme tätä poikkeusaikaa, pian olemme taas sukujuhlissa tai urheilemassa ystäviemme kanssa.

Pysähdy ja lähde aikamatkalle niihin päiviin, sillä meidän omista aivoistamme löytyvät välineet väkevään lohdutukseen. Vuosien kuluttua voit olla ylpeä siitä, että jaksoit läpi ne vaikeudet, jotka silloin tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Kymmenen vuoden kuluttua ne ovat vain muisto muiden joukossa.