Hyvän ja pahan tiedon äärellä

Kesän aikana otsikoihin nousi useampaan kertaan tekoäly ja syöpä. MIT:n tutkijat esittelivät uuden koneoppivan työkalun, joka osasi huomattavasti ihmistä tarkemmin ennustaa rintasyöpäriskiä jopa viiden vuoden päähän. Johns Hopkins -yliopistolla puolestaan opittiin arvioimaan, mitkä munuaismuutokset kehittyivät syöviksi ja mitkä eivät. Toki näiden uusien teknologioiden tuleminen normaaliin hoitokäytäntöön vie vielä aikaa, mutta reitti on selvä: tekoäly muuttaa sitä, miten ennustamme, ennakoimme, havaitsemme ja hoidamme syöpää.

Erilaisten tekoälyratkaisujen taustalla on pääsy “dataan” eli erilaiseen tietoon kuten potilaan ikään, sukupuoleen, tautihistoriaan mutta myös otettuihin kuvantamisiin tai verikokeisiin. Näistä valtavista datamassoista voidaan kehittää malleja, jotka löytävät yhteyksiä tietynlaisten taustatietojen ja vaikkapa röntgenkuvassa näkyvien muutoksien, ja tehtyjen diagnoosien välillä. Tätä mallia voidaan myöhemmin hyödyntää ennustamaan tulevaa, ja malli oppii jokaisen onnistuneen tai väärin tehdyn arvion kautta.

Kaikkien yhteinen etu olisi, että tällaisten mallien kehittämiseen tarvittava data olisi nimettömänä saatavilla niin yliopistojen kuin teknologiayhtiöiden käyttöön, kunhan vain yksityisyydestä pidetään kiinni.

Vaikean tilanteesta tekee se, että samaan aikaan kun olemme joissain yhteyksissä erittäin huolellisia omien potilastietojemme suhteen, jaamme valtavia määriä arkaluontoista yksilöllistä tietoa muun muassa Facebookiin.

Esimerkiksi suljettuihin ryhmiin saatetaan kertoa pitkiä yksityiskohtaisia tarinoita lapsen sairaudesta ja hänen saamistaan hoidoista. Perusteluna käytetään sitä, että suljetusta ryhmästä tieto ei leviä eteenpäin, koska ylläpito huolehtii että ryhmän jäsenistö on luotettua. Se ei kuitenkaan estä Facebookia lisäämästä kaikkea kirjoitettua osaksi sitä, miten käyttäjä jatkossa profiloidaan – ja ehkä tulevaisuudessa heidän lapsensa.

Samaten Googlen hakuhistoriaan kertyy monesti laaja kirjo sairauteen liittyvää tietoa, jota Google hyödyntää profiilin muodostamiseen käyttäjästä.

Seurauksena tästä käyttäytymisestä on, että kansainväliset teknologiayhtiöt tietävät palveluiden käyttäjistä enemmän kuin heidän lähipiirinsä. Profiilit ennustavat ihmisten käytöstä jopa paremmin kuin he itse.

Tällä hetkellä profiilidataa käytetään lähinnä mainonnan kohdentamiseen, mutta esimerkiksi alkuvuodesta New Yorkin osavaltio antoi vakuutusyhtiöille luvan käyttää asiakkaiden kirjoituksia sosiaalisessa mediassa henkivakuutuspäätöksien perusteena. Kerätyn tiedon perusteella ei saanut syrjiä vakuutuksen hakijoita ihonvärin, sukupuolen, uskonnon tai syntyperän perusteella, mutta liki kaikki muu data oli vapaata riistaa. Entä jos Facebook jonain päivänä myy datan lapsuuden sairauksista eteenpäin?

Tämä hyvän ja pahan tiedon äärellä seisominen asettaa tällä hetkellä syöpäsairaalle tai sairaan lähimmäiselle valtavan taakan. Tiedetään, että sairaudesta puhuminen ja sosiaaliselta verkostolta saatu tuki edesauttavat voimavaroja vaikeina aikoina. Tiedetään, että potilastietojen antaminen tutkimuksen ja kehitystyön edistämiseksi parantaa yhteistä hyvinvointia ja luo tulevaisuuden hoitoja meille kaikille.

Mutta samalla kansainvälisten teknologiayhtiöiden rooli datan vartijoina herättää merkittäviä kysymyksiä. Viime vuosien paljastukset Facebookin osallisuudesta Venäjän toimiin nostaa valtaan Donald Trump ja ajaa Englanti pois EU:sta osoittavat, että varovaisuus datan kanssa on tarpeellista. Siksi meidän on huolehdittava siitä, että datan väärinkäyttö ei ole tulevaisuudessa mahdollista, mutta sen avulla voidaan ottaa niitä valtavia harppauksia, joita uudet tekoälyratkaisut meille jo tarjoavat.