Hyvä Päivä tuo toivoa näköalattomuuteen

Seppo Soine-Rajanummi

Seppo Soine-Rajanummi

Huhtikuun lopussa Suomessa lanseerattiin uusi ohjelma ylisukupolvisen huono-osaisuuden vähentämiseksi. Me-säätiön käynnistämän ohjelman nimi on ”Arki ensin”. Sen mukaisesti Suomella on keinot ja eurot ratkaista nuorten syrjäytymisongelma. Asia on tärkeä, sillä Suomessa on 60 000 työn ja koulutuksen ulkopuolella olevaa nuorta, eli heitä on kokonaisen ikäluokan verran. 20 00:n lapsen ja nuoren arvioidaan olevan vakavassa ylisukupolvisessa syrjäytymisriskissä.

Integroituminen yhteiskuntaan on monelle nuorelle vaikeaa nykyisin. Elämme melkoisessa arvotyhjiössä, jossa meidän on yhä vaikeampi kokea jatkuvuuden tunnetta ja elämäntapahtumiemme olevan järjestyksessä.  Monelle on vaikea kuulua porukkaan, koska ”porukkaa” ei enää vanhassa mielessä ole vaan enemmänkin omia yksilöllisiä projekteja. Nuorille identiteetin muodostaminen on monimutkaistunut. Elämäntavat ovat entisestään eriytyneet ja uusien ikäluokkien sosiaalistamisesta vastaavat useat – yksilölle ristiriitaisia psyykkisiä ja sosiaalisia haasteita asettavat instituutiot [i]. Kaikki eivät pärjää suorituskeskeisessä ja yksilökeskeisessä maailmassa.

Ajassamme on näköalattomuutta, toivottomuutta ja tyhjyyttä. Eriarvoisuus on kasvanut ja kasvaa.  Tarvitaan siis turvaverkkoja, tukea, rinnalla kulkemista ja yhteisöllisyyttä. Nuoret tarvitsevat identiteettipääomaa pärjätäkseen kilpailuyhteiskunnassamme.

Yksi osa ”Arki ensin” -ohjelman painotusta on, että nuorelle etsitään oma paikka yhteiskunnassa, eli koulutusta tai työtä.

Myös Syöpäjärjestöissä on jo useamman vuoden ajan tartuttu työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten ongelmiin erityisesti terveysnäkökulmasta: miten lisäisimme nuorten tietoja, taitoja ja pystyvyyttä terveellisiin elintapoihin liittyvässä elämänhallinnassa, jotta nuorten olisi helpompi integroitua yhteiskuntaan?

”Hyvä Päivä” on systemaattinen ryhmämalli työn ja koulutuksen ulkopuolella oleville alle 30 -vuotiaille nuorille.  ”Hyvä Päivässä” terveyttä edistetään hauskalla tavalla ja yhteisöllisesti. Ryhmissä tehdään pieniä, itselle räätälöityjä ja terveyttä tukevia muutoksia, käytännön kokeilujen avulla. Jokaisella ryhmäkerralla tehdään yhdessä terveellistä ruokaa ja käydään liikkumassa. Ryhmiä ohjaavat nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset, lähinnä kuntien nuorisopalveluissa ja ohjaamoissa.

”Hyvä Päivä” -malliin on tartuttu koska työttömyyden kokeneiden terveys on erityisen huono: työttömyyden aiheuttama köyhyys ja psyykkinen stressi huonontavat terveyttä. Usein elintavat huonontuvat työttömyyden pitkittyessä. Taustalla ovat Suomen kansainvälisesti katsottuna erittäin suuret   sosioekonomiset terveyserot: Vaikka keskimääräinen terveys on parantunut merkittävästi, huonoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevan viidenneksen terveys ei ole parantunut.

”Hyvä Päivä” -ryhmiin on osallistunut jo yli 200 nuorta. Tänäkin keväänä koulutettu yli 30 uutta ”Hyvä Päivä” -ohjaajaa, jotka ovat aloittamassa uusia ”Hyvä Päivä” -ryhmiä. Esimerkiksi Vantaan kaupungin nuorisopalveluissa on tehty sovellus, jonka ansiosta mahdollisimman moni ”Hyvä Päivä” -ryhmän tarpeessa oleva nuori pääsee osallistumaan ryhmään.

Lohjalla äskettäin alkaneeseen ryhmään on ollut todella paljon tulijoita.  Syksyllä myös Vantaan Ohjaamo aloittaa ”Hyvä Päivä” -toiminnan. Uusia kuntia ja Ohjaamoita liittyy mukaan koko ajan.

Tulokset ovat hyviä: ”Hyvä Päivä” -ryhmien myötä nuorten itse koettu terveys parantui, nuoret kokivat elämänrytminsä säännöllisemmäksi ja mieliala parantui.  Ilmapiiri ryhmissä on niitä ohjanneiden mukaan ollut hyvä, avoin ja luottamuksellinen.   Samaa sanovat nuoret. ”Missään muualla en ole aiemmin kokenut ollut sellaista ilmapiiriä, että olisin uskaltanut näistä asioista puhua,” kuuluu erään nuoren palaute.

Hyvä Päivä -mallia kannattaa jatkaa. Nuorten hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen satsaaminen sekä nuorten elämäntilanteisiin paneutuminen ammattilaisten osaavalla otteella, on tuottava investointi tulevaisuuteen.

Hyvä Päivä -sivu

[i] Markku Vanttaja ja Tero Järvinen: Oppiminen ja identiteetti muuttuvassa yhteiskunnassa: Teoksessa: Mäkinen et. al: Elinkautisesta työstä elinkäiseen oppimiseen. PS-kustannnus, 2006.