Eihän tässä näin pitäisi käydä

Seppo Soine-Rajanummi

Seppo Soine-Rajanummi

Eurooppalaiset juomatavat, ne meidän suomalaistenkin pitäisi oppia. Ainakin jos uskoo suomalaista alkoholipoliittista keskustelua. Tähän näkemykseen on monien helppo yhtyä. Eurooppalaisuuden ja vapauden puolestapuhujien mielestä oppisimme terveemmän suhtautumisen alkoholiin, jos alkoholilainsäädäntömme olisi liberaalimpi ja alkoholia olisi helpommin saatavilla.

Mallimaana on usein pidetty Italiaa. Siellä viinilasillinen on luonnollinen osa ruokailua ilman humalahakuisuutta ja lähiyhteisö myös positiivisella tavalla kontrolloi muun muassa nuorten alkoholinkäyttöä.

Keskustelun vilkastuminen johtuu valmisteilla olevasta alkoholilain kokonaisuudistuksesta ja poliittisten puolueiden pyrkimyksistä vaikuttaa siihen. Uuden lain on määrä olla voimassa vuoden 2017 alussa.

Suomalainen viinapää ja huonot juomatavat ovat tuottaneet ongelmia meille suomalaisille kautta aikain. Meillä on hyvin märkä historiamme ja märät sukupolvemme. Tiedossa on myös se, että tilanne ei tällä hetkellä ole juurikaan parempi.

Terveyserot ovat kasvaneet. Alkoholin kulutus on kasvanut, ja alkoholikuolleisuus on lisääntynyt erityisen voimakkaasti alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä sekä huono-osaisemmissa väestöryhmissä. Alkoholi on edelleen merkittävä kansanterveydellinen ongelma.

Meillä on hyvin märkä historiamme ja märät sukupolvemme.

Alkoholipolitiikassa liberaalimman linjan puolestapuhujat perustavat argumenttinsa niin yksilönvapauteen kuin talouskasvuun. Tästä näkökulmasta alkoholipoliittisissa uudistuksissa mentäisiin siis yksilön vapauksia painottaen, eurooppalaisesti käyttäytyvän ”ylähyllykansan” ehdoilla. Hyvin tärkeänä on pidetty alkoholin työllistävää vaikutusta.

Kansanterveyden kannalta ajateltuna yksilökeskeinen alkoholipoliittinen vapausajattelu ja työllisyyslähtöinen alkoholipolitiikka eivät toimi. Alkoholi on edelleenkin merkittävin työikäisten kuolinsyy. On muistettava, että viinin juominen ei ole korvannut humalahakuista juomista, vaan arkipäiväinen tissuttelu on tullut kovan juomisen rinnalle. Kuitenkin, myös jatkuva alkoholin tissuttelu on terveysriski siinä missä humalahakuinen juominenkin.

Tämänhetkisen tiedon mukaan alkoholilain kokonaisuudistus tarkoittaisi konkreettisesti muun muassa Alkon myymälöiden aukioloajan pidentämistä tunnilla, mutta nykyisen esityksen mukaan ei ruokakauppojen oluen ja siiderin myyntiajan pidentämistä. Lisäksi ravintoloiden jatkoaikaluvista luovuttaisiin.

Nyt käydään poliittisen puolueiden välistä kissanhännänvetoa siitä, voisiko keskiolutta ja siideriä myydä kaupoissa kello 21 jälkeenkin ja voisiko vähittäiskaupoissa myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuutta nostaa. On myös haluttu uudestaan avata vuosi sitten voimaan tulleita uusia rajoituksia alkoholimainonnassa.

Keskustelu alkoholipolitiikasta on ollut ja tulee kevään aikana olemaan vilkasta. Helmikuussa esiteltyä uuden alkoholilain pohjaesitystä on syytetty holhoavaksi ja että siinä eläisi kieltolain henki yhä vahvasti. Näin vaikka alkoholipolitiikkaa ollaan kuitenkin selvästi asteittain vapauttamassa.

Esimerkiksi alkoholijuomien myyntiaikojen pidentämisen on sanottu tuovan terveempää suhtautumista alkoholiin. Yksilö ostaisi juomansa silloin, kun itse haluaisi. Näitä laajennuksia pohdittaessa on muistettava myös se tosiasia, että alkoholin saatavuus on jo oleellisesti parantunut, kun kauppojen aukioloajat vapautettiin kuluneen vuoden alusta alkaen.

Riittääkö siis nykyinen 12 tunnin marginaali päivässä keskioluen ja siiderien mahdolliseen ostamiseen, kiireisellekin ihmiselle? Entäpä jos ihmisellä ei olekaan työtä tai muuta kiinnekohtaa elämäsään? Tällöin alkoholin hankkimiseen on käytössä taas runsaasti enemmän tunteja. Kenen ehdoilla uutta alkoholipolitiikkaa ollaan tekemässä ja mitä uudet vapausasteet tulisivat merkitsemään?

Jos alkoholipolitiikassa oikeasti aiotaan ryhtyä laajempiin liberalisointeihin, on katsottava hieman ajassa taaksepäin. Yhteiskunnallisista alkoholikokeista on huonoja kokemuksia aivan lähivuosilta. Viron viinarallia yritettiin Suomessa suitsia veronalennuksella vuonna 2004, jolloin varauduttiin Viron EU-jäsenyyteen. Hinnanalennus johti kulutuksen ja haittojen hallitsemattomaan kasvuun. Virheen korjaaminen vaati yhteensä viisi veronkorotusta vuosina 2008–2014.

On vaikea ajatella, että Suomessa, varsinkaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa, olisi varaa kansanterveydellisiin ja yhteiskunnallisiin koeasetelmiin, jollainen alkoholin myyntiaikojen vapauttaminen ja mahdollisesti jopa viinien tuominen ruokakauppoihin olisi. Se ei olisi järkevää kansanterveydellisesti eikä valtiontaloudellisesti.

Alkoholin saatavuuden lisääminen johtaa paitsi työurien lyhenemiseen, niin myös sosiaali- ja terveyspalvelujen kuormittumiseen eli kahteen keskeiseen asiaan, jotka ovat jo vuosia olleet suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun agendalla. Alkoholipolitiikassa kuitenkin saatavuuteen vaikuttaminen ja julkisen vallan harjoittama kokonaisvaltainen alkoholipolitiikka on tähän mennessä havaittu tehokkaimmiksi keinoiksi.

Lue lisää alkoholin ja syövän yhteyksistä Ilman syöpää -sivustoltamme

Alkoholi