Siirry suoraan sisältöön

Syöpäseulontoja on tärkeää tarjota myös transtaustaisille

Veli-Matti Partanen

Veli-Matti Partanen

Maija Vahteristo

Maija Vahteristo

Suomella on pitkät perinteet syöpäseulontojen järjestämisessä. Kohdunkaulasyövän seulontaa on järjestetty naisille 1960-luvulta ja rintasyövän seulontaa 1980-luvulta lähtien.

Molemmat seulontaohjelmat ovat vähentäneet merkittävästi kuolleisuutta kyseisiin syöpiin. Kohdunkaulasyövän seulonnan avulla voidaan todeta syövän esiasteita, mikä on johtanut myös syövän ilmaantuvuuden voimakkaaseen laskuun.

Vaikka puhumme kauniisti väestöpohjaisesta seulonnasta, on trans- ja muunsukupuolisten henkilöiden osallistuminen jäänyt paitsioon. Meneillään oleva translain uudistaminen on erinomainen paikka edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Kansainvälisen arvion mukaan trans- ja muunsukupuoliseksi identifioituvien osuus maailman väestöstä on 0,1–2 prosentin välillä (Goodman ym. 2019). Suomessa lähetteiden määrä sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin on 15 vuodessa lähes 20-kertaistunut. Eli asia koskee yhä kasvavaa osuutta väestöstä.

Nykyinen käytäntö jättää transmiehet ilman tärkeää seulontaa

Seulonnan järjestäminen perustuu seulonta-asetukseen, jonka mukaan rintasyöpäseulontaan kutsutaan 50–69-vuotiaat naiset kahden vuoden välein ja kohdunkaulasyövän seulontaan 30–65-vuotiaat naiset viiden vuoden välein. Kunnat lähettävät kutsut väestötietojärjestelmässä olevan henkilötunnuksen perusteella, joten kutsut tavoittavat ainoastaan juridiselta sukupuoleltaan naiset.

Nykyinen käytäntö jättää siis transmiehet, eli sukupuoltaan mieheksi korjanneet, ilman tärkeää seulontaa, vaikka he yhä voivat sairastua kohdunkaula- tai rintasyöpään. Seulontaa tulisi tarjota ihmisten elinten ja niihin liittyvän syöpäriskin eikä juridisen sukupuolen perusteella (Sterling 2020).

Hormonihoitoja saaneiden transnaisten rintasyövän seulonnan kannattavuudesta on erilaisia näkemyksiä. Hormonihoitojen myötä rintasyövän riski kasvaa suuremmaksi kuin cismiehillä (eli syntymästään saakka miehiksi määritellyillä), mutta jää silti huomattavasti pienemmäksi kuin cisnaisilla (de Blok 2019). Monilla transnaisilla myös mammografiatutkimuksen suorittaminen voi olla haasteellista rintojen pienen koon vuoksi. Kuitenkin yhdenvertaisuuden nojalla kaikkien naisten kutsuminen rintasyövän seulontaan voisi olla perusteltua.

Tänä vuonna alkaneeseen valtakunnalliseen suolistosyövän seulontaan ei liity samanlaisia ongelmia, sillä seulontaohjelma koskee kaikkia 60–68-vuotiaita sukupuoleen katsomatta.

Vastuuta ei voi vierittää vain kansalaisille

Transmiesten riski sairastua kohdunkaulan syöpään on ennallaan, mikäli sukupuolenkorjausprosessin osana ei ole tehty kohdunpoistoa. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa vain 14 prosentille transmiehistä oli tehty kohdunpoisto, kun taas Alankomaissa hormonihoitoa saaneista transmiehistä 84 prosentilta oli poistettu kohtu (Wiepjes et al. 2018). Arvioita vastaavista osuuksista Suomessa ei ole tehty, mutta kohdullisten transmiesten osuus luultavasti kasvaa tulevaisuudessa, mikäli nykyisen lainsäädännön vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä edellytyksenä sukupuolenkorjaukselle poistuu.

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto on transsukupuolisten hoitoa koskevassa suosituksessaan ohjeistanut transmiehiä osallistumaan kohdunkaulasyövän seulontoihin, ellei näiden kohtua ole poistettu. Vastuuta ei pitäisi kuitenkaan vierittää vain kansalaisille.

Kuntien tehtävänä pitää olla jo ennen translain voimaantuloakin varmistaa, että transtaustaiset ovat tietoisia seulonnoista ja tervetulleita osallistumaan niihin maksutta.

Miten taata transtaustaisille kutsut seulontoihin?

Hallitus lähetti alkuvuodesta lausuntokierrokselle esityksen translain uudistamisesta, jossa vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä vihdoin poistettaisiin. Lakiesitys myös erottaisi lääketieteellisen ja juridisen prosessin toisistaan, eli jatkossa juridisen sukupuolen voisi vaihtaa pelkästään henkilön oman selvityksen perusteella. Lakiesityksessä kiinnitettiin myös huomiota syöpäseulontoihin ja ehdotettiin muotoilua, jossa ”henkilön lisääntymisbiologista sukupuolta sovellettaisiin terveydenhuoltoa koskeviin säännöksiin, jotka perustuvat henkilön sukupuoleen”. Muotoilu sai kuitenkin runsaasti kritiikkiä lausuntokierroksella, joten lopullisessa laissa ei luultavasti tulla viittaamaan lisääntymisbiologiaan.

Lain muuttamista siten, että jatkossa myös transtaustaiset saisivat asianmukaisesti kutsuja syöpäseulontoihin, on syytä selvittää tarkoin. Haasteena on, että silloin seulonnan järjestäjien pitää luoda erillinen tietokanta sukupuoltaan korjanneista. Mikäli erillistä rekisteriä kaikista transtaustaisista ei ymmärrettävistä syistä haluta tehdä, niin transtaustaisille voitaisiin tarjota erikseen mahdollisuus ilmoittaa esimerkiksi web-lomakkeella halukkuutensa jatkossa saada kutsun seulontoihin. Tällöin suuri osa vastuusta on kuitenkin kansalaisilla itsellään, ja terveydenhuollon toimijoiden pitäisi vähintään varmistaa, että tieto syöpäseulonnan mahdollisuudesta todella tavoittaa kaikki sukupuolensa korjanneet. Erilliseen ilmoittautumiseen perustuvaa käytäntöä suunnitellaan paraikaa esimerkiksi Alankomaissa.

Väestötietojärjestelmään perustuvan kutsumenettelyn kankeus ei ole kuitenkaan ainoa ongelma trans- ja muunsukupuolisten seulonnoissa. Jotta väestöpohjainen seulonta on vaikuttavaa, on sen osallistumisprosentin oltava korkea. Rakenteelliset ongelmat, kuten terveydenhuollon ammattilaisten tiedon puute ja heidän toimestaan tapahtuva syrjintä (Loponen 2021) ja henkilökohtaisemmat syyt, kuten kehodysforia (eli kokemus oman sukupuolitetun kehon vääränlaisuudesta), vaikuttavat sukupuolivähemmistöjen seulontoihin osallistumiseen. Erityisesti rakenteellisten ongelmien korjaaminen vaatii uusien käytäntöjen opettelua, resursseja ja poliittista tahtoa (Jaskari 2021).

Seulontakäytäntöjen uudistamisen ohessa terveydenhuollon toimijoille olisi siis tarpeen järjestää koulutusta, jotta transtaustaiset henkilöt osattaisiin kohdata asiantuntevasti ja arvostavasti heidän sukupuoli-identiteettiään kunnioittavalla tavalla.

Lähteet:
de Blok CJM ym. Breast cancer risk in transgender people receiving hormone treatment: nationwide cohort study in the Netherlands. BMJ. 2019 May 14;365:l1652.

Goodman M ym. Size and Distribution of Transgender and Gender Nonconforming Populations: A Narrative Review. Endocrinol Metab Clin North Am. 2019 Jun;48(2):303-321.

Jaskari O ym. Vähemmistöstressi uhkana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydelle. Duodecim. 2021;137:1781–8

Loponen I. Navigointia terveydenhuollossa – Sukupuolivähemmistöjen kokemuksia yleisestä terveydenhuollosta ja sukupuolen korjausprosessista. Jyväskylän yliopisto. 2021

Sterling J ym. Cancer screening in the transgender population: a review of current guidelines, best practices, and a proposed care model. Transl Androl Urol. 2020 Dec;9(6):2771-2785.

Wiepjes CM ym. The Amsterdam Cohort of Gender Dysphoria Study (1972-2015): Trends in Prevalence, Treatment, and Regrets. J Sex Med. 2018 Apr;15(4):582-590.