Musiikki lohduttaa, tuo toivoa ja tukee

Astrid Swan julkaisi maaliskuun alussa viidennen levynsä From the Bed and Beyond. Musiikin kirjoittaminen oli Swanille osa rintasyövästä toipumista.

Viime aikoina useammatkin artistit ovat tehneet levyjä syövästä. Maaliskuun lopussa ilmestyi yhdysvaltalaisen, progressiivista metallia soittavan Mastodonin teemalevy syövästä, Emperor Of Sand. Jyväskyläläinen hevibändi Psychework käsitteli aihetta viimevuotisella julkaisullaan ja rocklegenda David Bowie teki kuolemastaan viimeiseen levyynsä liittyvän taideteoksen.

Astrid Swanin mukaan aihe on taiteeseen luonteva.

– Syöpä ei ole vain synkkä vaan pitkään myös tabu aihe. Varmaan on tapahtunut murros, johon minä ja moni muu tekijä osuu. Haluamme muuttaa tilannetta, eli että hiljaisuus syövän ympäriltä katoaa vähitellen.

– Edelleen on henkilöitä, jotka eivät pysty kertomaan sairaudestaan kenellekään. Työtä avoimuuden lisäämiseksi tarvitaan. Ihmisillä täytyy olla lupa sairastaa kaikissa elämäntilanteissa. Haluan muistuttaa vertaistuen merkityksestä, eli yksin ei kannata kärvistellä sairauden kanssa.

– Voi olla, että jos olisin isolla levy-yhtiöllä ja olisi markkinointikokouksia, siellä olisi mietitty onko aihe liian pelottava. Minun levy-yhtiöni on pieni ja sinne valitut artistit saavat tehdä mitä tekevät eikä taiteeseen puututa.

– Minulla aihe on toiminut niin päin, että ihmiset ovat minusta levyn jälkeen kiinnostuneempia kuin ennen. Toki vähän on tullut palautetta, että onpa rankka aihe. Että uskaltaako levyä laittaa edes soimaan.

Ensimmäisissä uuden levyn live-esityksissä Swan huomasi, että ne olivat hänelle raskaita ja vaativia.

– Aihe on rankka ja voimavarani ovat vähäisemmät kuin ennen. Huomaan olevani sekä bändi- että soolokeikkojen jälkeen ihan poikki. Tuntuu että iskisi vuosisadan flunssa. Seuraavana päivänä onkin sitten jo paremmin.

Swanin musiikki ei sanoituksista erotettuna ole synkkää vaan siinä on kepeitäkin pop-elementtejä.

– Se on osittain tiedostamaton ja osin tietoinen valinta. Musiikki tuo lohtua ja iloa. Se toimi myös minulle itselleni kannattelevana elementtinä. Lopputuloksessa piti kuulua toivo. Se kantautuu myös kuulijoille. Tarkoitus ei ole kelata vain synkimpiä hetkiä läpi ja kaivella pohjamutia.

– Hoitovaiheessa tulee keskityttyä sairaskertomukseen. Nyt myöhemmin joku voi ihmetellä miksi asia on minulla yhä mielessä joka päivä. Syövästä on niin paljon vaikutuksia elämään ja ihmissuhteisiin. Henkisesti ja fyysisesti. Paluuta menneeseen ei ole. Siksi aihe on mukana joka päivä.

Palaute ja vertaistuki

Levyn tekoon oli monia syitä, ei vain yhtä. Taiteeni on aina lähtenyt siitä mitä itse koen ja näen. En osaa käsitellä itselleni vieraita ja kaukaisia asioita. Oli siis luontevaa ja mielekästä käsitellä sairautta taiteessani.

– Näen myös vertaistuen tarpeen ja sain sitä itse. Olen saanut levystä palautetta läheisensä syöpään menettäneiltä ja potilailta. On ollut parasta palautetta kuulla, että joku on saanut tukea ja lohtua näistä biiseistä. Palautetta tulee paljon sosiaalisen median kautta. Kaunista palautetta ihmisiltä joita en tunne.

– Oma puolisoni on sanonut, ettei pysty vieläkään kuuntelemaan osaa levyn biiseistä ilman että tuntee hajoavansa. Yritin rakentaa musiikilla siltaa puolisoon ja läheisiin, koska heidän kokemuksensa on täysin eri kuin minun. He kulkevat rinnalla ja peläten rakkaan kuolemaa. Olen kuullut läheisiltä, että levy avautuu myös heille, eli siihen ei tarvitse olla itse kokenut syöpää.

Selviytyjän rooli

– En oikein pidä selviytyjän roolista. Siitä miten esim. iltapäivälehdet esittävät vakavasti sairaan ihmisen. Sellainen tuntuu paineelta. Että on pakko selviytyä. Koen etten ole mikään selviytyjä. Elän uusiutumisen pelon kanssa loppuelämäni. Mutta toisaalta taide ja julkisuus ovat mahdollisuus keskustella siitä mitä selviytyminen on.

– Upeita voivat olla myös niiden ihmisten tarinat, jotka eivät selviydy. Kuolema ei ole mikään henkilön oma virhe.

Maaliskuussa käynnistyneet konsertit ovat kokonaistaideteoksia, jotka Swan on luonut yhdessä valokuvaaja Tekla Vàlyn, muotisuunnittelija Yat Cheungin sekä mediataiteilija Timo Wrightin kanssa.

– Sairasvuode on keskeinen elementti sekä symbolisena metaforana että konkreettisesti.

Sairasvuode on yksityinen tila. Lakanapuvun ideoi ja teki muotisuunnittelija Yat Cheung. Siivet puvussa tulivat symboloimaan toivoa.

– Luurankokasvoinen nainen on kuollut joka nousee eloon. Luurankonainen on luova hahmo, meren pohjalta löydetyistä luista kasaan karsittu.

– Hoidoista selvittyäni syntyi ajatus tehdä konserteista kokonaistaideteoksia, joilla voin tutkiskella kehollisuutta. Visualisoin sitä sen kautta mitä itse yleisönä haluaisin nähdä.

Pian tämän jutun ilmestyttyä Syöpä-lehdessä, Astrid Swan kertoi Instagram-tilillään rintasyövän uusineen. Hän on saanut kemoterapiahoitoa toukokuun alusta saakka. Nettisivuillaan(avautuu uudessa ikkunassa) hän kertoo avoimesti siitä mistä on saanut voimaa kesän esiintymisten tekemiseen ja mistä asioista löytyy toivoa.

Taustaa:

 

• Astrid Swan on 34-vuotias helsinkiläinen musiikintekijä, jonka oikea nimi Astrid Joutseno
• perheeseen kuuluvat aviomies ja nelivuotias poika
• sairastui rintasyöpään 32-vuotiaana

Amerikkalaisen Mastodonin keväällä ilmestyneen Emperor of Sand -levyn teemana on syöpä. Sen sanoituksissa hiekka-aavikon kuumuutta käytetään metaforana kemoterapialle. Bändin laulaja-basisti Troy Sandersin vaimo sairasti levyn teon aikana aggressiivista rintasyöpää. Kitaristi Bill Kelliherin äidillä todettiin samaan aikaan aivokasvain.

Jyväskyläläisen Psycheworkin laulaja Antony Parviainen sairasti The Dragon´s Year –levyä tehdessään leukemiaa. hoito- ja sairaalajaksot kuuluvat levyn sanoituksissa ja musiikissa.

Teksti: Sami Ruokangas

Kuvat: Antero Aaltonen