Kuukauden neuvontahoitaja: Salla-Maaria Martikainen

Kuka olet ja mitä tehtävääsi kuuluu? 

Olen Salla-Maaria Martikainen Joensuusta. Työskentelen Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistyksessä nyt jo yhdeksättä vuotta. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja olen erikoistunut hematologiseen hoitotyöhön.

Työssäni vastaan yhdistyksen alueellisesta tuki- ja kriisitoiminnasta, mikä sisältää melko paljon erilaista toimintaa. Tapaan työssäni sairauden eri vaiheessa olevia syöpäpotilaita ja heidän läheisiään. Tapaamiset tapahtuvat yhdistyksen toimistolla, sairaalassa sekä kotikäynneillä koko maakunnan alueella. Työhöni kuuluu myös erilaisten vertaistukiryhmien ohjaaminen.

Yhdistyksessämme on melkoinen määrä vapaaehtoistoimijoita. Minun siivuni näiden vapaaehtoisten kanssa on vertais- ja saattotukihenkilötoiminta. Vastuullani on sekä vertais- että saattotukihenkilöiden perus- ja täydennyskoulutuksien suunnittelu ja toteutus. Tärkeänä osana työtäni on myös tukihenkilöiden tukeminen vapaaehtoistyössään.

Mihin kysymyksiin syöpäpotilaat tai läheiset hakevat lisätietoa Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluista?

Varmaankin hyvin monenlaisiin asioihin. Täällä paikallisella tasolla ihmiset haluavat tietoa siitä, minkälaisia palveluja/toimintaa oman alueen yhdistys tarjoaa ja miltä muilta tahoilta he voisivat hakea apua omaan tilanteeseensa. Usein he haluavat kuulla, kuinka muut syöpään sairastuneet tai läheiset ovat selvinneet ja kuinka he ovat kokeneet sairauteen ja paranemisprosessiin liittyvät asiat. Yleensä sairastunut ja läheinen kaipaa tiedon lisäksi psykososiaalista tukea sairauden tuomaan uuteen tilanteeseen.

Mikä on haastavinta neuvontahoitajan työssä?

Ajoittain on haasteellista tunnistaa asiakkaan yksilölliset tarpeet ja osata vasta niihin. Välillä mielessä on riittämättömyyden tunne siitä, että pystynkö helpottamaan omalla tuellani asiakkaan oloa/tilannetta.

Miten käsittelet työssäsi kohtaamia raskaista asioita?

Työyhteisössä tuemme toinen toisiamme. On tärkeää, että voimme keskustella mieltä painavista asioista yhdessä ja saada toinen toisiltamme tukea ja erilaisia näkökulmia asioihin.  Aina on mahdollista saada myös työnohjausta, mitä olen vuosien varrella myös hyödyntänyt. Koen, että pitkä työkokemus syöpäpotilaiden ja läheisten parissa sekä omaa ja läheisteni elämää koskettaneet syöpäkokemukset ovat antaneet eväitä käsitellä asioita uudessa valossa.

Mihin syöpäpotilaat eivät useimminkaan ole valmistautuneet, kun he saavat syöpädiagnoosin?

Tänä päivänä hyvin monilla on lähipiirissään syöpään sairastuneita mutta harva ajattelee sairauden osuvan omalle kohdalle. Tunteiden kirjo ja moninaisuus saattaa yllättää. Myös se, kuinka kokonaisvaltaisesti sairastuminen vaikuttaa elämään, voi yllättää (keho, mieli, perhe, ystävät, parisuhde, roolit, työ, toimeentulo jne.). Monet ovat myös yllättyneitä siitä, että syöpäsairaus ja hoidot vaikuttavat elämään paljon pidempään kuin pelkästään hoitojen ajan.

Mikä on parasta työssäsi?

Ehdottomasti tärkeimpänä kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa. Mukava kannustava työyhteisö ja ihanat vapaaehtoiset, joiden kanssa tätä työtä tehdään yhdessä, ovat myös parhaita puolia työssäni.

Mitä teet vapaa-aikana?  

Vapaa-aikani on jo vuosia kulunut pitkälti koiraharrastuksen parissa. Olen vuosia tehnyt vapaaehtoistyötä paikallisessa noutajakoirayhdistyksessä ja kisannut kultaisten noutajieni kanssa metsästyksenomaisissa kokeissa. Tällä hetkellä talouteemme kuuluu kaksi kultaista noutajaa, joista varsinkin nuorempi pitää minut liikkeessä. Ulkoileminen säässä kuin säässä kuuluu koiranomistajan arkeen. Meidän lempipaikkamme löytyvätkin metsästä vuodenaikaan katsomatta.