Siirry suoraan sisältöön

Laadukas saattohoito kuuluu kaikille

Kaikilla saattohoitoa tarvitsevilla tulee olla asuinpaikastaan ja varallisuudestaan riippumatta mahdollisuus parhaaseen mahdolliseen kivun ja muiden oireiden hoitoon turvallisessa ympäristössä. Syöpäjärjestöjen tavoitteena on parantaa Suomessa saattohoidon osaamista, resurssointia sekä alueellista tasa-arvoisuutta.

-Palliatiivisen (oireenmukaisen) hoidon ja saattohoidon riittävä osaaminen on turvattava läpi koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän niin, että kaikille potilaille on tarjolla tarpeenmukainen hoito ja tuki elämän loppuvaiheessa, vaatii Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Sakari Karjalainen.

-Myös potilaan laadukas saattohoito kotona on mahdollistettava, potilaan niin toivoessa.

-Osaamisen lisäksi on kiinnitettävä huomiota resurssien riittävyyteen. On tärkeää huomioida, että saattohoitopalvelut ovat tasa-arvoisesti saatavilla alueesta riippumatta ja että niiden tarjonta on riittävässä suhteessa väestöön.

Tärkeä resurssi ammattilaisten rinnalla ovat koulutetut saattohoidon vapaaehtoiset. Osana vapaaehtoistoimintaansa Syöpäjärjestöt on kouluttanut noin 240 saattohoidon tukihenkilöä niin potilaan kuin hänen läheistensä tueksi. Järjestö sai saattohoidon tukihenkilötoiminnasta vuoden 2017 Soste-palkinnon.

Tukea myös läheisille

Saattohoidon osaamisen ja resursoinnin lisäksi Syöpäjärjestöt muistuttaa potilaan läheisten huomioimisesta ja heidän tukemisestaan.  Tässä tarvitaan niin ammattilaisten kuin vapaaehtoisten osaamista. Syöpäjärjestöt tarjoaa tukea läheisille muun muassa neuvontahoitajiensa ja kouluttamiensa vapaaehtoisten saattohoidon tukihenkilöiden kautta.

-Saattohoito voi kestää kuukausia ja esimerkiksi sairasta puolisoaan hoitava henkilö tarvitsee tukea paitsi henkisen, jo ihan fyysisenkin jaksamisen takia, kertoo Syöpäjärjestöjen ylilääkäri Liisa Pylkkänen.

-Läheiset jäävät tällä hetkellä vaikeassa elämäntilanteessa usein vaille tukea ja apua.

Hoitohenkilökunnan osaaminen tärkeää, koulutusta tarvitaan lisää

-Saattohoidossa avainasemassa on lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan osaaminen. Saattohoidon koulutusta tulee tukea vahvemmin ja saattohoidon osaamisen pitäisi kuulua osaksi kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden perustaitoja – hoivatasolta erikoissairaanhoitoon, muistuttaa Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Sakari Karjalainen.

Syöpäjärjestöt on tukenut rahoituksellaan ja toiminnallaan kivunhoidon ja muun oireenmukaisen hoidon kehittämistä Suomessa. Se perää myös julkiselta sektorilta suurempaa panostusta tähän. Koulutettua henkilökuntaa eikä näin ollen laadukasta saattohoitoa ole vielä riittävästi joka puolella Suomea.

Saattohoitoa voidaan toteuttaa erityisessä saattohoitokodissa, sairaalan saattohoito-osastolla, perusterveydenhuollossa tai potilaan kotona. Kaikkien potilaiden saattohoito ei tarvitse erityisosaamista.  On kuitenkin tärkeää tunnistaa ne potilaat, joiden hoidossa tarvitaan erityisosaamista ja tarjota heille heidän tarvitsemansa hyvä oireenmukainen hoito.

Lääketiede ja osaaminen mahdollistavat hyvän oireenmukaisen hoidon

Tilanteessa, jossa parantavaa hoitoa ei enää ole tarjolla, ihminen siirtyy palliatiiviseen hoitoon ja myöhemmin, sairauden edettyä viimeiseen vaiheeseen, saattohoitoon. Aika palliatiivisen hoidon aloittamisen ja saattohoitoon siirtymisen välillä voi vaihdella hyvin paljon. Palliatiivisen hoidon päämääränä on potilaan ja hänen läheistensä mahdollisimman hyvä elämänlaatu. Saattohoidossa hoidetaan niitä oireita jotka haittaavat potilaan elämää, kuten esimerkiksi kipuja,  pahoinvointia ja henkistä ahdistusta.

Saattohoito on myös paljon muuta, koska kuoleman lähestyminen merkitsee erityisesti potilaalle mutta myös hänen läheisilleen asteittaista luopumista monista tärkeistä asioista. Luopuminen liittyy toisaalta arkisiin asioihin ja toisaalta ihmisyyden ja olemassaolon peruskysymyksiin. Luopumiseen liittyy kärsimys, jonka lievittämiseen ei riitä kivun hoito. Tässä vaiheessa saattohoidon tukihenkilöillä ja muilla kuin terveydenhuollon ammattihenkilöillä on tärkeä roolinsa.

Eutanasiaa kannatetaan yleensä siksi, että ajatellaan, että se on ainoa keino lievittää elämän loppuvaiheen kärsimyksiä.  Jos kaikki lääketieteen menetelmät ovat käytössä, potilaan oireita ja kärsimystä  voidaan hallita.

– Hoidon ja tuen pitää olla niin hyvää, ettei meidän tarvitse harkita eutanasian mahdollisuutta. Näemme, että eutanasian salliminen veisi huomion pois oireenmukaisen hoidon ja saattohoidon kehittämisestä. Se on kuitenkin koko potilasryhmän kannalta tärkein asia, toteaa Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Sakari Karjalainen.

-Mielestämme tärkeintä on jatkaa ponnisteluja korkealaatuisen saattohoidon saatavuuden turvaamiseksi koko maassamme takaamalla riittävät resurssit ja osaaminen. Näillä keinoin voidaan mahdollistaa potilaan saumaton ja joustava hoito elämän loppuvaiheessa, toteaa Syöpäjärjestöjen ylilääkäri Liisa Pylkkänen.

Syöpäjärjestöihin kuuluva Pohjois-Savon Syöpäyhdistys järjestää Kuopion kaupungintalolla 21.11. klo 16.30 paneelikeskustelun saattohoidosta.

Saattohoidon tarpeen arvellaan kasvavan kaikissa Euroopan maissa seuraavan 15-20 vuoden aikana noin 20 prosentilla. Arviolta kaksi kolmasosaa syöpäpotilaista tarvitsee elämänsä 2-3 viimeisen kuukauden aikana erikoistunutta palliatiivista kotihoitoa ja joka kolmas viimeisten elinviikkojensa aikana saattohoitoa. Myös moni muu parantamatonta sairautta sairastava tarvitsee palliatiivista ja saattohoitoa elämän loppuvaiheessa.

 

Lisätiedot

Pääsihteeri Sakari Karjalainen, 0400 818 910
Ylilääkäri Liisa Pylkkänen, 040 733 5237