Melanooma yleistyy Suomessa nopeasti

Tiedote 9.4.2015

Vuonna 2025 melanoomaan arvioidaan sairastuvan noin 2300 ihmistä vuodessa. Se on noin 60 prosenttia enemmän kuin nykyään. Naisten osuus sairastuneista on tulevaisuudessa suurempi, kun viime vuosiin asti useimmat sairastuneet ovat olleet miehiä. Vuonna 2013 uusia melanoomia todettiin 1429. Näistä 699 oli naisilla ja 730 miehillä.

Ihomelanooman arvioidaan yleistyvän erityisesti kaikilla erityisesti yli 65-vuotiailla sekä alle 65-vuotialla naisilla. Melanooman tärkein syy on ihon palaminen auringossa ja suuret, äkilliset annokset UV-säteilyä, esimerkiksi aurinkolomilla. Lapsuudessa ja nuoruudessa palaminen on erityisen haitallista. On arvioitu, että jopa 95 prosenttia melanoomista olisi ehkäistävissä järkevällä aurinkokäyttäytymisellä.

Melanooman kehittyminen vie vuosia, jopa vuosikymmeniä. Siihen sairastutaan yleensä yli 40-vuotiaana, mutta se on yksi yleisimmistä syövistä myös nuorilla, erityisesti naisilla. 55-vuotiaaksi asti melanooma on yleisempi naisilla kuin miehillä. Väestön ikääntyminen selittää sen, miksi yhä useampi yli 65-vuotias sairastuu.

Tärkein syy melanoomaan sairastumiseen on ihon saamat liian suuret annokset UV-säteilyä. Erityisen herkkiä ovat vaaleaihoiset, pisamaiset, sinisilmäiset, herkästi palavat ja huonosti ruskettuvat ihmiset. Runsasluomisuus (yli 100 pigmenttiluomea) lisää myös riskiä sairastua, ja osa melanoomista syntyykin luomeen.

Melanooma on ihosyövistä vaarallisin, koska se voi lähettää jo varhaisessa vaiheessa etäpesäkkeitä.

Noin joka viidennellä potilaalla melanooma uusiutuu. Melanooma voi uusiutua paikallisesti ihon alueella, imusolmukkeissa tai lähettää etäpesäkkeitä. Etäpesäkkeitä lähettäneen taudin hoitotulokset ovat edelleen huonot.

Vuonna 2013 melanoomaan kuoli 229 ihmistä, 152 miestä ja 77 naista. Kaiken kaikkiaan sairastuneista lähes 90 prosenttia parantuu.

Okasolusyöpä (carcinoma spinocellulare)

Okasolusyöpiä ja muita ihosyöpiä (tyvisolusyöpää lukuun ottamatta) todettiin 1779 vuonna 2013. Näistä 893 todettiin naisilla ja 886 miehillä. Uusien tapausten määrä kasvoi edellisestä vuodesta. Sairastumisikä on yleensä yli 50 vuotta ja sairastumisen keski-ikä 75 vuotta. Okasolusyöpää esiintyy eniten kasvoilla, mutta myös muilla alueilla, jotka ovat usein alttiina auringonvalolle. Kasvoilla korvanlehden reuna ja huulten iho ovat okasolusyövän tyyppipaikkoja.

Okasolusyövän tärkein riskitekijä on elinaikana kertynyt UV-säteilyn annos. Okasolusyöpä todetaan yleensä paikallisena jolloin sen ennuste on hyvä. Jos syövän hoito viivästyy, se voi levitä imusolmukkeisiin ja joskus keuhkoihin.

Tyvisolusyöpä (basaliooma)

Yksittäisiä tyvisolusyöpäkasvaimia todetaan arvioiden perusteella 12 000–14 000 tapausta vuosittain. Näistä kuitenkin suuri osa on aiemmin tyvisolusyöpään sairastuneiden henkilöiden iholle ilmaantuvia uusia kasvaimia.

Väestön vanheneminen lisää tyvisolusyöpien määrää voimakkaasti tulevaisuudessa, koska siihen sairastutaan yleensä varsin iäkkäänä. Yli puolet uusista tapauksista todetaan 70 vuotta täyttäneillä henkilöillä. Tavallisimmat esiintymispaikat ovat kasvot, ylävartalo ja yläraajat, eli ne alueet jotka ovat eniten alttiina auringonvalolle.

Tärkein riskitekijä on UV-säteilyn elinaikana kertynyt annos (siis sama kuin edellä). Myös ihon palamisella on merkitystä, mutta ei yhtä paljon kuin melanoomassa. Valtaosa tyvisolusyövistä on, ainakin periaatteessa, ehkäistävissä suojautumalla auringon ultraviolettisäteilyltä. Tyvisolusyöpä ei juuri koskaan lähetä etäpesäkkeitä, joten sen ennuste on erinomainen.