Siirry suoraan sisältöön

Syövän riskitekijät

Sisäiset tekijät kuten ikä ja monet elintapoihin liittyvät tekijät vaikuttavat useimpien syöpien syntyyn. Osa tekijöistä suurentaa riskiä sairastua syöpään ja osa pienentää sitä.

Eero Pukkala, Janne Pitkäniemi, Sanna Heikkinen

Ydinasiat

  • Suurin osa syövistä liittyy ikääntymiseen. Mitä pidempään ihminen elää, sitä todennäköisempää on, että hänen soluihinsa kertyy syöpää synnyttäviä vaurioita.
  • Arvioiden mukaan yli 40 prosenttia uusista syövistä voitaisiin välttää muuttamalla sellaisia riskitekijöitä, joihin yksilöt voivat itse vaikuttaa.
  • Suurin yksittäinen riskitekijä on tupakointi, joka selittää jopa 20 prosenttia uusista syövistä.

Syövän synty on vuosia kestävä tapahtumasarja, jossa alun perin terveen solun perimäaines vaurioituu ja solut muuttuvat useiden välivaiheiden kautta elimistön säätelyjärjestelmistä riippumattomaksi solukoksi. Kasvaes­saan tämä pahanlaatuinen solukko aiheuttaa lopulta oireita. Katso animaatio syövän synnystä.

Suurimmassa osassa syöpätapauksia ei voida osoittaa mitään yksittäistä syytä, joka olisi aiheuttanut syövän. Syövät ovat monimuotoinen ryhmä sairauksia, joiden syyt, kulku, oireet ja hoito voivat poiketa paljonkin toisistaan.

Ihmisen omalla käyttäytymisellä ja elinympäristöön liittyvillä tekijöillä on merkitystä useimpien syöpien synnyssä. Syövän syntymiseen tarvitaan lähes aina myös ulkoisia tekijöitä, vaikka jonkun syövän yhtenä syynä olisikin yksilön perimään liittyvä ominaisuus eli alttius. Syöpätautien ehkäisyn ja koko väestön syöpätaakan kannalta on oleellisen tärkeä tuntea niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat syöpään sairastumisen todennäköisyyteen juuri suomalaisessa väestössä.

Syövän riskitekijät voidaan jakaa karkeasti seuraaviin luokkiin:

  • sisäiset tekijät, kuten ikä, sukupuoli, elimistölle vieraiden aineiden aineenvaihdunta, periytyvät geenivirheet ja ei-periytyvät geenin toimintahäiriöt sekä ihotyyppi
  • elintapoihin liittyvät tekijät
  • työperäiset altisteet, kuten monet kemikaalit, radioaktiiviset materiaalit ja asbesti ja
  • ympäristön altisteet, kuten radon- ja UV-säteily sekä pienhiukkaset.


Riskitekijöiden syyosuudet

Eri riskitekijöihin liittyviä syöpävaaroja on yritetty suhteuttaa toisiinsa. On arvioitu, että muuttamalla sellaisia syövän riskitekijöitä, joihin yksilö voi vaikuttaa omalla toiminnallaan, voitaisiin välttää arviolta 43 prosenttia uusista syövistä. Suurin yksittäinen tekijä on tupakointi, joka selittää jopa 20 prosenttia uusista syöpätapauksista.[1, 2] Taulukossa 1 on listattu joidenkin yleisimpien, vaikutettavissa olevien syövän riskitekijöiden syyosuuksia syöpäilmaantuvuuteen. Tulee kuitenkin huomata, että eri tekijöiden merkitys väestötasolla vaihtelee myös alueellisten olosuhteiden, väestön terveyskäyttäytymisen ja sosioekonomisen tilanteen mukaan [3].

Ikä

Suurin osa syövistä liittyy ikääntymiseen. Mitä pidempään ihminen elää, sitä todennäköisempää on, että hänen soluihinsa kertyy syöpää synnyttäviä vaurioita. Vanhenemisen myötä heikkenee myös solujen kyky torjua ja korjata näitä vaurioita.

Sukupuoli

Mies­ten ja naisten välillä on selviä eroja muidenkin kuin vain toiseen sukupuoleen liittyvien syöpien (kuten munasarjan syöpä ja eturauhassyöpä) yleisyydessä. Esimerkiksi miesten ikävakioitu sairastuvuus kurkunpään syöpään on lähes kymmen­kertainen naisten sairastuvuuteen verrattuna. Keuhko- ja huulisyövässä ero on ny­kyisin alle kolminkertainen, kun se oli vielä 1960-luvulla 15-kertainen. Nämä muutokset selittyvät suurimmaksi osaksi sillä, että miesten ja naisten tupakointitavat ovat kehittyneet eri tavoin menneinä vuosikymmeninä.

Periytyvyys

Syöpäkasvain tai -solu ei tartu eikä periydy ihmisestä toiseen. Sen sijaan alttius eli tavallista suurempi vaara sairastua syöpään voi periytyä. Tällöin jokin syövän kehittymisen edellytyksenä oleva perintötekijän muutos on jo valmiina kaikissa ihmisen soluissa, ja se voi siirtyä jälkeläisiin sukusolujen mukana. Niiden lisäksi tarvitaan useimmiten myös ympäristötekijöitä, jotka saavat aikaan muut pahanlaatuisen kasvaimen kehittymiseen tarvittavat muutokset.

Syövän periytyvyydestä ks. tarkemmin Syöpä suvussa.


Elintavat

Tupakka. Tupakkatuotteiden käyttö on tärkein yksittäinen syöpävaaraa suurentava tekijä. Tupakan vaarallisuus perustuu suureen määrään syöpävaarallisia yhdisteitä, joita on valmiiksi tupakkavalmisteessa ja joita syntyy myös palamisen yhteydessä.

Parhaiten tunnetaan tupakoinnin vaikutus keuhkosyöpään. Todennäköisyys sairastua keuhkosyöpään on sitä suurempi, mitä nuorempana ihminen aloittaa tupakoinnin, mitä enemmän hän polttaa päivittäin ja mitä pidempään tupakointi jatkuu [4, 5]. Jos ihminen on polttanut 20 savuketta päivässä 50 vuoden ajan, hänen vaaransa sairastua keuhkosyöpään on lähes 50-kertainen tupakoimattomaan verrattuna. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen keuhkosyövän riski lähestyy melko nopeasti samanikäisten tupakoimattomien keuhkosyövän riskiä, mutta ei laske samalle tasolle. Pitkään polttaneet hyötyvät eniten tupakoinnin lopettamisesta.

Tupakointi on tärkeä kurkunpään syövän syy, ja sillä on vaikutusta myös suun, nielun, munuaisen, haiman, ruokatorven, kohdunkaulan ja virtsarakon syövän syntyyn. Tupakointi saattaa suurentaa vähän myös rintasyövän vaaraa [6].

Nuuskan käytön syöpävaarallisuudesta on kertynyt viime vuosina selvää tutkimusnäyttöä. Nuuskaajan vaara sairastua suu- ja kurkkusyöpään, haima- ja mahasyöpään sekä ruokatorven syöpään on selvästi suurempi kuin niiden ihmisten, jotka eivät käytä tupakkatuotteita [7–9].

Viime aikoina merkittävästi lisääntyneen sähkötupakoinnin vaikutuksia terveyteen tutkitaan parhaillaan.

Syövän vaara kasvaa usein merkitsevästi tupakoinnin ja jonkin muun tekijän yhteisvaikutuksesta. Yhdessä tupakointi ja ulkotyö moninkertaistavat esimerkiksi huulisyövän vaaran peräti 15-kertaiseksi, vaikka yksinään ulkotyö tai tupakointi suurentaa huulisyövän vaaran enintään kaksinkertaiseksi [10]. Tupakointi voimistaa myös asbestin ja monien sellaisten työympäristössä käytettävien aineiden vaikutusta, jotka eivät ole sellaisenaan mainittavan vaarallisia.

Alkoholi. Alkoholijuomien käytön ja useiden syöpien välillä on selkeä syy-seuraussuhde. On vakuuttavaa näyttöä, että alkoholin runsas käyttö suurentaa suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven, maksan, suoliston ja rintasyöpien vaaraa [11] (www.dietandcancerreport.org).

Neljä päivittäistä alkoholiannosta (50 grammaa etanolia) suurentaa esimerkiksi suun ja nielun syövän vaaran noin kaksinkertaiseksi. Muut tekijät saattavat voimistaa alkoholin vaikutusta. Esimerkiksi alkoholin juominen ja tupakointi suurentavat yhdessä erittäin voimakkaasti suun, nielun ja kurkunpään syöpien vaaraa.

Rintasyövän kannalta ei ole olemassa turvallista alkoholin käyttömäärää, vaan syövän vaara suurenee suoraan suhteessa säännöllisesti juodun alkoholin määrään. Tärkein riskiin vaikuttava tekijä on kulutetun etanolin määrä. Runsas alkoholinkäyttö suurentaa syövän vaaraa ja aiheuttaa muitakin selkeitä terveyshaittoja. Syövän vaaraan ei merkittävästi vaikuta, minkälaisesta alkoholijuomasta on kyse.

Ravinto. Ruokavalio on monimutkainen sekoitus ainesosasia, joiden yhteis- ja vastakkaisvaikutuksia on vaikea arvioida luotettavasti. Ravinnolla katsotaan olevan eniten vaikutusta maha-, keuhko- ja rintasyövän sekä ruokatorven, paksusuolen, peräsuolen, virtsarakon, eturauhasen ja kohdunrungon syövän vaaraan. Nämä ovat yleisiä syöpiä Suomessa ja muissa länsimaissa.

Ravinnon rasva suurentaa lukuisten eläinkokeiden perusteella rintasyövän, paksusuolen syövän ja haimasyövän riskiä. Ihmistä koskeva tieto ei ole kuitenkaan vielä niin vakuuttavaa, että rasvan vaikutuksista syöpävaaraan voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Syöpäkudos tarvitsee energiaa ja hivenaineita, joten ravinto voi vaikuttaa syövän synnyn lisäksi myös syövän kasvuun.

Ravintokuidut suojaavat todennäköisesti paksusuolen syövältä [12]. Suomalaiseen ruokavalioon perinteisesti kuuluvat juurekset ja ruisleipä ovat tässäkin suhteessa terveellisiä. Myös runsaasti vihanneksia ja hedelmiä sisältävä ruokavalio pienentää monen syövän vaaraa.

Punaisen ja prosessoidun lihan vaikutusta joidenkin syöpätyyppien ilmaantuvuuteen on tutkittu paljon. Prosessoidun lihan runsas syöminen on yhteydessä lisääntyneeseen suolistosyöpien ja mahasyövän riskiin. Punainen liha on todennäköisesti myös suolistosyöpien sekä haima- ja eturauhassyövän riskitekijä. [13]

Suurin mielenkiinto vitamiinien ja syövän yhteydestä on kohdistunut karotenoideihin, A-, E-, C- ja D-vitamiineihin sekä folaattiin. Vitamiinivalmisteita on myös tutkittu syövän ehkäisyn kannalta, mutta minkään niistä ei ole toistaiseksi osoitettu ehkäisevän syöpää yksinään tai yhdistelminä [14]. Näyttääkin siltä, että syövän ehkäisemisen kannalta ratkaisevinta on tasapainoinen kokonaisuus, eivät yksittäiset ravintotekijät.

Osa ruoan valmistusmenetelmistä aiheuttaa kemiallisia muutoksia, joiden seurauksena ruokaan syntyy syöpää aiheuttavia aineita. Savustaminen ja rasvaisen ruoan grillaaminen avotulella tai muuten korkeassa lämpötilassa synnyttää ruoan pinnalle pieniä määriä polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH), jotka lisäävät syövän vaaraa. Runsas suolan ja suolaamalla säilötyn ruoan syöminen suurentaa mahasyövän vaaraa.

Liikunta ja painonhallinta. Liikunnan ja syövän vaaran välinen yhteys on havaittu lukuisissa tutkimuksissa. Tieteellistä näyttöä on kertynyt siitä, että liikunta suojaa erityisesti rintasyövältä, paksusuolen syövältä, kohdunrungon syövältä ja eturauhasen syövältä (www.dietandcancerreport.org).

Kohtuullinen liikunta muuttaa tiettyjen hormonien aineenvaihduntaa ja tehostaa elimistön yleisten puolustusmekanismien toimintaa. Liikunta vähentää rasvakudoksen määrää, ja erilaisten kasvutekijöiden tilanne muuttuu elimistössä tasapainoisemmaksi. Enemmän liikkuvan ihmisen ruokavaliossa on usein myös enemmän syövältä suojaavia ainesosia.

Uusimpien tutkimusten mukaan liikunnan hyötyjen saavuttamiseen riittää yhteensä noin tunti päivittäistä arki- tai hyötyliikuntaa, kuten työ- ja kauppamatkojen kävelyä tai pyöräilyä, rappusten nousemista tai pihan haravoimista. Varsinkin istumatyötä tekevien pitäisi liikkua säännöllisesti, jotta he välttyvät ylipainolta. Riuska liikunta useana päivänä viikossa voi lisätä liikunnan syövältä suojaavaa vaikutusta [15].

Lisääntyminen ja hormonit. Naisten sukuelinten syövät ja rintasyöpä liittyvät selvästi seksuaali- ja lisääntymiskäyttäytymiseen. Jos naisella on ollut useita sukupuolikumppaneita, hän saa muita naisia todennäköisemmin kohdunkaulan syövän. Myös miehen kumppaneiden lukumäärä vaikuttaa siihen, minkälainen on naisen riski sairastua kohdunkaulan syöpään. Tämä selittyy sillä, että seksuaalisen kanssakäymisen yhteydessä tarttuvat virukset ovat tärkeitä kohdunkaulan syövän synnyssä (ks. Infektiot, alla).

Nuorena synnyttäminen ja monilapsisuus suojaavat rintasyövältä. Suojavaikutus korostuu, jos naisella on hyvin monia lapsia [16]. Lapsettomuus on myös munasarjasyövän ja kohdun runko-osan syövän riskitekijä. Aikainen sukukypsyys (menarke) ja myöhäiset vaihdevuodet (menopaussi) lisäävät naisten kuukautiskiertojen määrää ja suurentavat edellä mainittujen syöpien riskiä.

Vaihdevuosien aikana pitkäaikaista hormonihoitoa käyttäviltä naisilta diagnosoidaan enemmän rintasyöpiä, kohdunrungon ja munasarjojen syöpiä kuin naisilta, jotka eivät käytä hormonihoitoa [17–19] Estrogeenikorvaushoitoon liitettävä keltarauhashormoni suurentaa rintasyövän vaaraa, mutta puolestaan suojaa kohdunrungon syövältä [17, 18, 20]. Vaihdevuosien hormonihoidon etuja on siksi punnittava yksilöllisesti muun muassa suhteessa syövän vaaraan.

Miesten osalta tiedetään, että elimistön suuri mieshormoni- eli androgeenipitoisuus on todennäköisesti yhteydessä suurentuneeseen eturauhassyövän riskiin.

Kosmetiikka. Altistumme arkipäivän elämässämme monenlaisille kemikaaleille, tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Muun muassa deodoranttien ja hiusvärien käytön yhteyksiä syöpäriskiin on selvitetty useissa tutkimuksissa. Joissakin tutkimuksissa on todettu, että hiusvärien käyttö lisää hieman muun muassa virtsarakon syövän ja rintasyövän ilmaantuvuutta, mutta niiden syöpäriskiä lisäävästä vaikutuksesta ei ole riittävää näyttöä [21–24].

Infektiot. Eräät virusinfektiot lisäävät syöpävaaraa. Myös bakteerien aiheuttamat infektiot saattavat suurentaa tiettyjen syöpien vaaraa. Eniten tutkittu syöpävaaraa aiheuttava virusperhe ovat papilloomavirukset (HPV, human papilloma virus), joista osa aiheuttaa kroonisen tulehduksen ja sitä kautta kohdunkaulan syövän [25]. Papilloomavirukset saattavat aiheuttaa myös muita syöpiä, kuten nielusyöpää [26]. Papilloomaviruksen aiheuttamien tulehdusten estoon tarkoitetut rokotteet ovat olleet markkinoilla muutamia vuosia, ja tyttöjen HPV-rokotus kuuluu Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan. Parhaillaan on käynnissä pitkäaikaisia seurantatutkimuksia, joissa pyritään selvittämään, missä määrin HPV-rokotteet estävät myös syöpää [27].

Bakteereista esimerkiksi Helicobacter pylori suurentaa mahasyövän vaaraa [28]. Krooniseen maksatulehdukseen (hepatiitti B – ja C -virusinfektioihin) liittyy suurentunut maksasyövän vaara. Taiwanissa vuonna 1984 aloitettu hepatiitti B -viruksen (HBV) rokotuskampanja johti ensin HBV-esiintyvyyden laskuun ja sittemmin maksasyövän ilmaantuvuuden merkittävään pienenemiseen rokotetuissa ikäluokissa [29].

 

Taulukko 1. Muutettavissa olevien riskitekijöiden arvioidut syyosuudet uusien syöpien ilmaantuvuudessa (kaikki syövät).

Työperäiset altisteet

Työhön liittyvien altisteiden, kuten kemikaalien, vaikutusta syövän vaaraan on selvitetty sadoissa erillisissä tutkimuksissa. Työterveyslaitoksen kotisivuilta (www.ttl.fi) löytyy hyvää tietoa työympäristön syöpävaarallisista altisteista ja niiden mittaamisesta.

Eri ammattiryhmiin liittyvää syöpävaaraa tutkitaan järjestelmällisesti suuressa Pohjoismaisessa NOCCA-tutkimuksessa (astra.cancer.fi/NOCCA). NOCCA-tutkimus vahvistaa jo ennestään tiedettyjä yhteyksiä ammattien syöpävaaroista sekä antaa viitteitä vuorotyön, kemiallisten altisteiden sekä elämäntapoihin liittyvien valintojen merkityksestä. Tarkempia tietoja ammattiryhmäkohtaisista syöpäriskeistä löytyy yhteispohjoismaisen NOCCA-hankkeen sivuilta http://astra.cancer.fi/NOCCA/ (taulukot myös suomeksi).

Toimistotyön lisääntyminen vähentää fyysistä aktiivisuutta , jolla on syövältä suojaavia ominaisuuksia. Liikkumattomuus ja runsas istuminen on monin tavoin terveydelle haitallista [30]. Vuorotyönkin katsotaan nykyisin lisäävän todennäköisesti syöpävaaraa [31]. Vastaavasti kaivos- ja merityössä työskenteleviltä miehiltä todetaan 20–30 prosenttia enemmän syöpiä kuin suomalaismiehiltä keskimäärin (taulukko 2).

Auringon ultraviolettisäteilyllä on myös merkitystä tiettyjen ammattien syöpävaaran kannalta. Esimerkiksi huulisyöpää on eniten kalastajilla ja maanviljelijöillä, kun taas ihomelanooman vaara on suurin sisätyöntekijöillä, joiden aurinkoon tottumaton iho palaa herkästi loma-aikoina.

Suomalaisnaisten syöpäriski on suurin turvallisuustyössä, johon kuuluvat esimerkiksi poliisin työ ja vartiointityö. Seuraavana listalla tulevat hammaslääkärit ja lääkärit. Syöpäriski on puolestaan keskimääräistä merkitsevästi pienempi esimerkiksi maanviljelijöillä ja puutarhureilla.

Taulukko 2. Suurimman ja pienimmän syöpäsairastuvuuden ammattialat Suomessa 1971–2005: syöpien määrä (N) ja syöpäriskin prosentuaalinen poikkeama väestön keskiarvosta [46]. Kaikki esitetyt poikkeamat ovat tilastollisesti merkitseviä.

Ympäristön altisteet

Asuinympäristön saasteet. Ilman epäpuhtaudet, lähinnä teollisuuden ja liikenteen päästöt, suurentavat jonkin verran keuhkosyövän vaaraa. Miesten keuhkosyöpää esiintyy kuitenkin eniten niissä Suomen osissa, joissa ilma on puhtainta. Ilmansaasteet ovat siis mitätön vaaratekijä tupakkaan verrattuna. Silti parhaillaan tutkitaan muun muassa siitä, millainen yhteys puulämmitteisten talojen pienhiukkaspäästöillä on syöpään [32].

Juomaveden tuottaminen pintavettä klooraamalla synnyttää mutaatiota aiheuttavia yhdisteitä, jotka saattavat lisätä hieman esimerkiksi virtsaelinten syövän vaaraa [33]. Porakaivovesien arseenilla näyttäisi olevan samantapainen vaikutus [34].

Ympäristön tilaa kuvaavia mittaustuloksia on saatu viime vuosina yhä enemmän, ja niiden avulla voidaan arvioida paremmin syöpävaaran syitä. Esimerkki tällaisista ympäristöterveyden selvityskohteista on Helsingin Myllypurossa entisen kaatopaikan päälle rakennetuissa – nyt jo puretuissa – taloissa asuneiden ihmisten terveydentila. Ensimmäisen selvityksen mukaan asukkailta löydettiin jonkin verran enemmän syöpää ja astmaa kuin vertailutalojen asukkailta [35], mutta viimeisimpien tutkimusten perusteella Myllypuron alueella asuneilla ihmisillä ei ollut 2000-luvulla sen enempää syöpiä kuin muillakaan helsinkiläisillä [36].

Ionisoivaa säteilyä esiintyy kaikkialla, sillä säteilyä saadaan esimerkiksi maapallon kuoressa olevista luonnollisista radioaktiivisista aineista, joita kulkeutuu ihmiskehoon muun muassa ravinnon mukana. Suomen väestön tärkein säteilylähde on huoneilman radon, josta saadaan keskimäärin 2 mSv:n suuruinen annos vuodessa eli noin puolet kokonaissädeannoksesta. Radonin hengittäminen aiheuttaa sädeannoksen lähinnä vain keuhkoille. Ainoa radonin selvästi osoitettu terveysvaikutus onkin keuhkosyövän vaaran suureneminen. Radonin aiheuttama keuhkosyöpäriski on suurempi tupakoijilla kuin tupakoimattomilla. Arvioidaan, että huoneilman radon aiheuttaa yhdessä tupakoinnin kanssa noin 300 keuhkosyöpää joka vuosi. [37]

Radiologiassa käytetään röntgensäteilyä ja sädehoidossa säteilyn eri muotoja. Terveydenhuollossa tulee siksi aina arvioida huolella, saavutetaanko säteilyn käytöllä hyöty, joka on suurempi kuin säteilyn aiheuttama riski. Syöpäpotilaat saavat sädehoidossa hyvin suuria sädeannoksia, ja kasvaimen lisäksi muutkin kudokset altistuvat säteilylle. Sädehoitoa saaneilla potilailla on suurentunut riski sairastua leukemiaan ja joihinkin muihin syöpiin [38–43] mutta hoidon hyödyt ovat huomattavasti suurempia kuin haitat.

Ionisoivan säteilyn on arvioitu aiheuttavan 1–3 prosenttia kaikista syövistä. Säteily suurentaa erityisen paljon leukemian, kilpirauhasen syövän, rintasyövän, keuhkosyövän ja rakkosyövän riskiä.

Ionisoimatonta säteilyä ovat ultraviolettisäteily sekä magneetti- ja sähkökentät. Ultraviolettisäteilyä saadaan lähinnä auringonvalosta ja solariumista, ja se aiheuttaa ihosyöpiä. Ihomelanooman tärkein aiheuttaja on ihon toistuva palaminen liiallisen UV-säteilyn takia etenkin lapsena ja nuorena. Erityisessä vaarassa ovat vaaleaihoiset, sinisilmäiset, herkästi palavat ja huonosti ruskettuvat ihmiset.

Voimajohdot ja sähkölaitteet aiheuttavat ympärilleen hyvin matalan taajuuden magneettikenttiä (50–60 Hz). Niiden vaikutusta syöpävaaraan ja ennen muuta lasten leukemian vaaraan on tutkittu useaan otteeseen, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Suomalaisen, koko väestön kattavan tutkimussarjan mukaan lasten tai aikuisten syöpävaaraa ei ole suurentunut voimajohtojen läheisyydessä [44,45].

Radiotaajuiset magneettikentät ovat taajuudeltaan miljoonia hertsejä. Niitä synnyttävät muun muassa tutka, radiolähettimet, matkapuhelimet ja tukiasemat. Radiotaajuinen säteily ei aiheuta perimän muutoksia eikä se ole lisännyt syöpiä eläinkokeissa. Epidemiologisissa tutkimuksissa matkapuhelimen käytön ei ole osoitettu suurentavan myöskään ihmisten syöpävaaraa (Interphone Study Group 2010), mutta tutkimusten ongelmana ovat olleet lyhyehkö kymmenen vuoden seuranta-aika ja kyselyyn perustuvan käyttötiedon epäluotettavuus. Tarkempaa tietoa toivotaan uusista laajoista käynnissä olevista seurantatutkimuksista eri maissa.

 

Kirjallisuutta

  1. Parkin DM, Boyd L, Walker LC. The fraction of cancer attributable to lifestyle and environmental factors in the UK in 2010. Br J Cancer. 2011 Dec 6;105:S77–81.
  2. Olsen JH, Andersen A, Dreyer L, Pukkala E, Tryggvadottir L, Gerhardsson de Verdier M, et al. Summary of avoidable cancers in the Nordic countries. APMIS Suppl. 1997;76:141–6.
  3. Doll R, Peto R. The causes of cancer: quantitative estimates of avoidable risks of cancer in the United States today. J Natl Cancer Inst. 1981 Jun;66(6):1191–308.
  4. Hakulinen T, Pukkala E. Vaihtoehtoisten tupakointimuutosten vaikutus miesten keuhkosyöpäsairastuvuuteen Suomessa 2000-luvulle siirryttäessä. Lääket Aik. 1980(17):223–33.
  5. Lee PN, Forey BA, Coombs KJ. Systematic review with meta-analysis of the epidemiological evidence in the 1900s relating smoking to lung cancer. BMC Cancer. 2012;12:385.
  6. Xue F, Willett WC, Rosner BA, Hankinson SE, Michels KB. Cigarette smoking and the incidence of breast cancer. Arch Intern Med. 2011 Jan 24;171(2):125–33.
  7. Luo J, Ye W, Zendehdel K, Adami J, Adami H-O, Boffetta P, et al. Oral use of Swedish moist snuff (snus) and risk for cancer of the mouth, lung, and pancreas in male construction workers: a retrospective cohort study. Lancet Lond Engl. 2007 Jun 16;369(9578):2015–20.
  8. Roosaar A, Johansson ALV, Sandborgh-Englund G, Axéll T, Nyrén O. Cancer and mortality among users and nonusers of snus. Int J Cancer J Int Cancer. 2008 Jul 1;123(1):168–73.
  9. Zendehdel K, Nyrén O, Luo J, Dickman PW, Boffetta P, Englund A, et al. Risk of gastroesophageal cancer among smokers and users of Scandinavian moist snuff. Int J Cancer J Int Cancer. 2008 Mar 1;122(5):1095–9.
  10. Lindqvist C. Risk factors in lip cancer – an epidemiological study. Proc Finn Dent Soc Suom Hammaslääkäriseuran Toim. 1979;75 Suppl 1-2:1–43.
  11. Baan R, Straif K, Grosse Y, Secretan B, El Ghissassi F, Bouvard V, et al. Carcinogenicity of alcoholic beverages. Lancet Oncol. 2007 Apr;8(4):292–3.
  12. Bingham SA, Day NE, Luben R, Ferrari P, Slimani N, Norat T, et al. Dietary fibre in food and protection against colorectal cancer in the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition (EPIC): an observational study. Lancet Lond Engl. 2003 May 3;361(9368):1496–501.
  13. Bouvard V, Loomis D, Guyton KZ, Grosse Y, Ghissassi FE, Benbrahim-Tallaa L, et al. Carcinogenicity of consumption of red and processed meat. Lancet Oncol. 2015 Dec;16(16):1599–600.
  14. The effect of vitamin E and beta carotene on the incidence of lung cancer and other cancers in male smokers. The Alpha-Tocopherol, Beta Carotene Cancer Prevention Study Group. N Engl J Med. 1994 Apr 14;330(15):1029–35.
  15. Latikka P, Pukkala E, Vihko V. Relationship between the risk of breast cancer and physical activity. An epidemiological perspective. Sports Med Auckl NZ. 1998 Sep;26(3):133–43.
  16. Högnäs E, Kauppila A, Hinkula M, Tapanainen JS, Pukkala E. Incidence of cancer among grand multiparous women in Finland with special focus on non-gynaecological cancers: A population-based cohort study. Acta Oncol Stockh Swed. 2016 Mar;55(3):370–6.
  17. Jaakkola S, Lyytinen H, Pukkala E, Ylikorkala O. Endometrial cancer in postmenopausal women using estradiol-progestin therapy. Obstet Gynecol. 2009 Dec;114(6):1197–204.
  18. Lyytinen HK, Dyba T, Ylikorkala O, Pukkala EI. A case-control study on hormone therapy as a risk factor for breast cancer in Finland: Intrauterine system carries a risk as well. Int J Cancer J Int Cancer. 2010 Jan 15;126(2):483–9.
  19. Koskela-Niska V, Lyytinen H, Riska A, Pukkala E, Ylikorkala O. Ovarian cancer risk in postmenopausal women using estradiol-progestin therapy – a nationwide study. Climacteric J Int Menopause Soc. 2013 Feb;16(1):48–53.
  20. Heikkinen S, Koskenvuo M, Malila N, Sarkeala T, Pukkala E, Pitkäniemi J. Use of exogenous hormones and the risk of breast cancer: results from self-reported survey data with validity assessment. Cancer Causes Control. 2016 Feb;27(2):249–58.
  21. Huncharek M, Kupelnick B. Personal use of hair dyes and the risk of bladder cancer: results of a meta-analysis. Public Health Rep Wash DC 1974. 2005 Feb;120(1):31–8.
  22. Turati F, Pelucchi C, Galeone C, Decarli A, La Vecchia C. Personal hair dye use and bladder cancer: a meta-analysis. Ann Epidemiol. 2014 Feb;24(2):151–9.
  23. Heikkinen S, Pitkäniemi J, Sarkeala T, Malila N, Koskenvuo M. Does Hair Dye Use Increase the Risk of Breast Cancer? A Population-Based Case-Control Study of Finnish Women. PloS One. 2015;10(8):e0135190.
  24. Takkouche B, Etminan M, Montes-Martínez A. Personal use of hair dyes and risk of cancer: a meta-analysis. JAMA. 2005 May 25;293(20):2516–25.
  25. Lehtinen M, Dillner J, Knekt P, Luostarinen T, Aromaa A, Kirnbauer R, et al. Serologically diagnosed infection with human papillomavirus type 16 and risk for subsequent development of cervical carcinoma: nested case-control study. BMJ. 1996 Mar 2;312(7030):537–9.
  26. Mork J, Lie AK, Glattre E, Hallmans G, Jellum E, Koskela P, et al. Human papillomavirus infection as a risk factor for squamous-cell carcinoma of the head and neck. N Engl J Med. 2001 Apr 12;344(15):1125–31.
  27. Lehtinen M, Herrero R, Mayaud P, Barnabas R, Dillner J, Paavonen J, et al. Chapter 28: Studies to assess the long-term efficacy and effectiveness of HPV vaccination in developed and developing countries. Vaccine. 2006 Aug 31;24 Suppl 3:S3/233–41.
  28. Rehnberg-Laiho L, Rautelin H, Koskela P, Sarna S, Pukkala E, Aromaa A, et al. Decreasing prevalence of helicobacter antibodies in Finland, with reference to the decreasing incidence of gastric cancer. Epidemiol Infect. 2001 Feb;126(1):37–42.
  29. Chang M-H. Hepatitis B virus and cancer prevention. Recent Results Cancer Res Fortschritte Krebsforsch Prog Dans Rech Sur Cancer. 2011;188:75–84.
  30. World Health Organization, editor. Global health risks: mortality and burden of disease attributable to selected major risks. Geneva, Switzerland: World Health Organization; 2009. 62 p.
  31. Straif K, Baan R, Grosse Y, Secretan B, El Ghissassi F, Bouvard V, et al. Carcinogenicity of shift-work, painting, and fire-fighting. Lancet Oncol. 2007 Dec;8(12):1065–6.
  32. Salonen R, Pasanen K, Pulkkinen A-M, Pennanen A, Sokura M, Pärjälä E, et al. Puun pienpolton savut. Uutta tietoa altistumisesta ja terveyshaitoista. Ympäristö ja Terveys. 2015(46):4–11.
  33. Koivusalo M, Pukkala E, Vartiainen T, Jaakkola JJ, Hakulinen T. Drinking water chlorination and cancer-a historical cohort study in Finland. Cancer Causes Control CCC. 1997 Mar;8(2):192–200.
  34. Kurttio P, Pukkala E, Kahelin H, Auvinen A, Pekkanen J. Arsenic concentrations in well water and risk of bladder and kidney cancer in Finland. Environ Health Perspect. 1999 Sep;107(9):705–10.
  35. Pukkala E, Pönkä A. Increased incidence of cancer and asthma in houses built on a former dump area. Environ Health Perspect. 2001 Nov;109(11):1121–5.
  36. Pukkala E. A follow-up of cancer incidence among former Finnish dump site residents: 1999-2011. Int J Occup Environ Health. 2014 Oct;20(4):313–7.
  37. Mäkeläinen, I. Kuka saa syövän radonista? Ympäristö ja terveys. 2010(3):60–3.
  38. Travis LB, Andersson M, Gospodarowicz M, van Leeuwen FE, Bergfeldt K, Lynch CF, et al. Treatment-associated leukemia following testicular cancer. J Natl Cancer Inst. 2000 Jul 19;92(14):1165–71.
  39. Worrillow LJ, Travis LB, Smith AG, Rollinson S, Smith AJ, Wild CP, et al. An intron splice acceptor polymorphism in hMSH2 and risk of leukemia after treatment with chemotherapeutic alkylating agents. Clin Cancer Res Off J Am Assoc Cancer Res. 2003 Aug 1;9(8):3012–20.
  40. Virtanen A, Pukkala E, Auvinen A. Angiosarcoma after radiotherapy: a cohort study of 332,163 Finnish cancer patients. Br J Cancer. 2007 Jul 2;97(1):115–7.
  41. Virtanen A, Pukkala E, Auvinen A. Incidence of bone and soft tissue sarcoma after radiotherapy: a cohort study of 295,712 Finnish cancer patients. Int J Cancer J Int Cancer. 2006 Feb 15;118(4):1017–21.
  42. Hill DA, Gilbert E, Dores GM, Gospodarowicz M, van Leeuwen FE, Holowaty E, et al. Breast cancer risk following radiotherapy for Hodgkin lymphoma: modification by other risk factors. Blood. 2005 Nov 15;106(10):3358–65.
  43. Salminen EK, Pukkala E, Kiel KD, Hakulinen TT. Impact of radiotherapy in the risk of esophageal cancer as subsequent primary cancer after breast cancer. Int J Radiat Oncol Biol Phys. 2006 Jul 1;65(3):699–704.
  44. Verkasalo PK, Pukkala E, Hongisto MY, Valjus JE, Järvinen PJ, Heikkilä KV, et al. Risk of cancer in Finnish children living close to power lines. BMJ. 1993 Oct 9;307(6909):895–9.
  45. Verkasalo PK, Pukkala E, Kaprio J, Heikkilä KV, Koskenvuo M. Magnetic fields of high voltage power lines and risk of cancer in Finnish adults: nationwide cohort study. BMJ. 1996 Oct 26;313(7064):1047–51.
  46. Pukkala E, Martinsen JI, Lynge E, Gunnarsdottir HK, Sparén P, Tryggvadottir L, et al. Occupation and cancer – follow-up of 15 million people in five Nordic countries. Acta Oncol Stockh Swed. 2009;48(5):646–790.