Siirry suoraan sisältöön

Syöpä suvussa         

Syöpäsolu tai kasvain ei periydy, mutta alttius sairastua syöpään voi periytyä. On arvioitu, että vain viitisen prosenttia syövistä liittyy perinnölliseen alttiuteen.

Janne Pitkäniemi, Sanna Heikkinen, Matti Rantanen

Ydinasiat

  • Vanhemmalta todettu syöpä kaksinkertaistaa lapsen riskin sairastua samaan syöpätyyppiin, mutta eri syöpätyyppien välillä on suuria eroja. Kohonneeseen syöpäriskiin vaikuttavat sekä ympäristöön että perinnöllisyyteen liittyvät tekijät.
  • Syöpien perimäosuuden arvioidaan olevan noin 30 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä osuutta syövän alttiuden vaihtelussa, joka korreloi sukulaisuusasteen mukaan. Myös perimäosuus vaihtelee runsaasti syöpätyypin mukaan.

Monelta suomalaiselta löytyy lähisuvusta syöpään sairastuneita, ja se voi herättää huolen omasta tai muiden perheenjäsenten riskistä sairastua syöpään. Tietoa perheenjäsenten syövistä ja syövän toteamisiästä on hyödynnetty tieteellisissä tutkimuksissa, joissa on arvioitu syöpään sairastumisen vaaraa sukulaisilla todettujen syöpien perusteella. Tätä arvioitaessa on tärkeä tietää sekä syöpään sairastuneiden ikä sairastumishetkellä että se, missä iässä terveiden perheenjäsenten on viimeksi tiedetty olleen hengissä ilman syöpää.

Syövät syntyvät, kun geeneissä tai niiden toiminnassa tapahtuu muutos. Nämä muutokset ovat harvoin perinnöllisiä. Geenien toiminnan muutokset voivat johtaa siihen, että solu alkaa toimia aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Poikkeava toiminta voi johtaa muun muassa solun hallitsemattomaan jakautumiseen, jolloin sen kudosmassa kasvaa. Soluissa tapahtuu tällaisia muunnoksia koko ihmisen elinajan, ja niitä kutsutaan somaattisiksi muutoksiksi. Osa muutoksista tapahtuu sukusoluissa, jotka voivat periytyä jälkeläisille. Tällöin on kyse perinnöllisestä syövästä tai perinnöllisestä syöpäalttiudesta.

Syöpäsolu tai kasvain ei periydy, mutta alttius sairastua syöpään voi periytyä. Ympäristö- ja perintötekijät voivat ohjata geenien toiminnan muutoksia.

Koska syöpä on hyvin yleinen sairaus keski-iän jälkeen, voi syntyä käsitys, että syöpää kertyy perheeseen tavallista enemmän. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita periytyvää syöpäalttiutta. On arvioitu, että vain murto-osa eli noin viisi prosenttia kaikista syövistä liittyy perinnölliseen alttiuteen.

Syöpien suvuttainen kasautuminen tarkoittaa syöpien kertymistä perheittäin useammin kuin odotettaisiin, jos perheenjäsenet olisivat toisistaan riippumattomia. Kertymisen syynä voi olla jokin ympäristöön tai perinnöllisyyteen liittyvä tekijä, jonka perheenjäsenet jakavat. Syöpien kertymistä voidaan arvioida vertaamalla syöpään sairastuneen sukulaisten syöpäriskiä koko väestön riskiin. Tällöin saadaan selville perheenjäsenten suhteellinen riski tai vaara.

Perimäosuudella tarkoitetaan sitä osuutta syövän alttiuden vaihtelussa, joka korreloi perheenjäsenten sukulaisuuden asteen mukaisesti. Tämä mittari on herkkä erilaisille ympäristötekijöille, ja siksi se on vaikeasti yleistettävissä. Tuoreen kaksosaineistolla tehdyn pitkittäistutkimuksen mukaan erityisesti eturauhassyövän, melanooman, rintasyövän sekä munasarja- ja kohtusyövän ilmaantuvuudessa on nähtävissä syöpien kertymistä suvuittain [1].

Kuva 1. Yleisimpien syöpien elinikäinen riski sekä sukulaisen syövän perusteella arvioitu elinikäinen riski.

Rintasyövän periytyvyys

Naisen riski sairastua rintasyöpään elämänsä aikana on noin 12,5 prosenttia (kuva 1). Jos naisella on yksi rintasyöpään sairastunut sisarus, riski kasvaa noin 20 prosenttiin. Riski on sitä suurempi, mitä useamman sukulaisen tiedetään sairastuneen. [2, 3]

On kuitenkin muistettava, että rintasyöpään sairastuneista vain noin joka kymmenennellä on rintasyöpään sairastunut vanhempi tai sisarus. Sairastuneista 90 prosentilla tällaista ei ole. Tämä on todettu myös suomalaisessa aineistossa. On arvioitu, että perimä selittää noin 30 prosenttia rintasyöpäalttiuden vaihtelusta ja loppu 70 prosenttia selittyy ympäristöön liittyvillä tekijöillä (kuva 2) [1].

Rintasyövässä on tunnistettu geneettinen virhe kromosomissa 17 (BRCA1 ja BRCA2), joka suurentaa erityisesti sitä kantavien naisten riskiä sairastua rintasyöpään nuorena. Tämä geenimuunnos näyttää kuitenkin olevan harvinainen (1,8 prosenttia) myös rintasyöpään sairastuneilla [4], joten se selittää vain pienen osan kaikista rintasyövistä. Sen vaikutus koko väestössä on erittäin pieni. Jos naiselta löytyy BRCA1– tai BRCA2-geenin virhe, hänellä on 60–80 prosentin riski sairastua rintasyöpään elämänsä aikana [5].

Kuva 2. Yleisimpien syöpien perimän ja ympäristön osuudet syöpäalttiuden vaihtelusta.

Viime vuosina on löydetty kaikkiaan yli sata rintasyöpään mahdollisesti liittyvää geeniä tai geenialuetta, mutta nämä geeniehdokkaat selittävät korkeintaan puolet rintasyövän perinnöllisestä alttiudesta. Huomattava osuus geneettisestä vaihtelusta on siis edelleen tuntematonta tai liittyy ympäristön ja perimän yhteisvaikutukseen. Rintasyövän geenitutkimus on suuntautunut kohti aikaisemmin tuntemattomia erittäin harvinaisia geenimuotoja, joiden toivotaan selittävän ainakin osan nyt tuntemattomasta geneettisestä rintasyövän riskin vaihtelusta [5].

Suolistosyövän periytyvyys

Suolistosyövän perinnölliset muodot voidaan jakaa kahteen päätyyppiin. Yleisin periytyvä suolistosyöpätyyppi on Lynchin oireyhtymä (HNPCC, perinnöllinen ei-polypoottinen suolistosyöpä). Sitä esiintyy 0,1 prosentilla suomalaisista, ja sen osuus kaikista suolistosyövistä on 2–5 prosenttia. Kyseisen geenivirheen kantajilla on eri arvioiden mukaan 20–70 prosentin riski sairastua suolistosyöpään elämänsä aikana. He sairastuvat usein tavallista nuorempana, keskimäärin 40–45-vuotiaana.

Suomalaisten riski sairastua elämänsä aikana suolistosyöpään on noin kymmenen prosenttia. Riski kaksinkertaistuu, jos perheessä on suolistosyöpään sairastunut sisarus.

Lynchin oireyhtymään liittyvä geenivirhe lisää alttiutta sairastua myös mahalaukun, virtsateiden, sappiteiden, kohdun runko-osan tai munasarjojen syöpään. Suolistosyöpä on yleisin syöpä perheissä, joissa on ainakin yksi HNPCC-potilas [6].

Perinnöllinen adenomatoottinen polypoosi (familial adenomatous polyposis, FAP) on vallitsevasti periytyvä polypoosioireyhtymä, joka aiheutuu APC-geenin mutaatiosta. Noin prosentti kaikista suolistosyövistä johtuu APC-geenin mutaatiosta.

Nuoren FAP-oireyhtymää sairastavan aikuisen suolistoon muodostuu runsaasti adenomaattisia polyyppeja, jotka muuttuvat myöhemmin syöviksi. Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä voidaan harkita paksusuolen poistoa. Yhdessä tehokkaan seurannan ja hoidon kanssa se pienentää merkittävästi FAP-potilaiden riskiä sairastua ja kuolla suolistosyöpään. [7]

Myös haavaista paksusuolitulehdusta sairastavien riski sairastua suolistosyöpään on suurentunut, ja siksi heitä seurataan säännöllisillä tähystyksillä.

Kokonaisuutena noin 29 prosenttia suolistosyövän alttiuden vaihtelusta selittyy perintötekijöillä (kuva 2). Ympäristötekijöiden merkitys on siis suuri (71 prosenttia) myös suolistosyövässä [1].

Eturauhassyövän periytyvyys

Suomalaisen miehen riski sairastua eturauhassyöpään elämänsä aikana on arviolta 15 prosenttia. Isällä tai veljellä todettu eturauhassyöpä kaksin- tai kolminkertaistaa riskin. Eturauhassyöpäalttiuden vaihtelusta peräti 57 prosenttia on arvioiden mukaan perinnöllistä [1]. Tätä tukevat myös havainnot, joiden mukaan noin 15–20 prosenttia eturauhassyövistä esiintyy perheittäin. Kuitenkin vain noin 2–5 prosenttia syövistä liittynee periytyvään alttiuteen, joten valtaosa eturauhassyöpien perheittäisestä kertymisestä selittyisi siis yhteisillä ympäristötekijöillä [8].

Vähintään kolmen ensimmäisen asteen sukulaisen tai kahden alle 55-vuotiaan ensimmäisen asteen sukulaisen sairastuminen eturauhassyöpään viittaa vahvasti perittyyn eturauhassyöpäalttiuteen. Nuorena todettu eturauhassyöpä viittaa siis vahvempaan perinnölliseen mahdollisuuteen. [8]

Eturauhassyövästä on tähän mennessä tunnistettu useita periytyvään alttiuteen liittyviä geenejä ja geenimuutoksia. Tutkimuksen kohteena ovat muun muassa HPCX-alueen geenit sekä BRCA2– geeni, joka suurentaa merkittävästi naisten rintasyöpäriskiä. Erään tutkimuksen mukaan BRCA2-geenimutaatio liittyisi jopa viiteen prosenttiin periytyvistä eturauhassyövistä. BRCA2:n mahdollinen rooli periytyvässä eturauhassyövässä on kuitenkin vielä epäselvä. [9, 10]

Keuhkosyövän periytyvyys

Tupakointi on osatekijänä noin 85–90 prosentissa keuhkosyöpiä. Keuhkosyövän riski lisääntyy myös, jos suvussa esiintyy muita keuhkosyöpiä. Suomalaismiesten riski sairastua keuhkosyöpään elämänsä aikana on arviolta kuusi prosenttia ja naisten noin kolme prosenttia. Miehen riski sairastua nousee jopa 15 prosenttiin, jos perheessä on samaan syöpään sairastunut sisarus. Naisen riski nousee vastaavasti 8 prosenttiin. Vanhemman keuhkosyöpä vaikuttaa lapsen tai lapsenlapsen keuhkosyövän riskiin tätä vähemmän.

Alle 50-vuotiaalta diagnosoitu keuhkosyöpä viittaa siihen, että myös muiden perheenjäsenten alttius sairastua keuhkosyöpään on tavallista suurempi. Erityisesti sisaruksen nuorena sairastama keuhkosyöpä suurentaa perheenjäsenen sairastumisriskin jopa kuusinkertaiseksi.

Arvioidaan, että noin 7–8 prosenttiin keuhkosyövistä liittyy peritty alttius. Periytyvä sairastumisalttius näyttää liittyvän erityisesti tiettyihin keuhkosyövän tyyppeihin, kuten adenokarsinoomaan ja suurisoluiseen karsinoomaan [11]. Tuoreen tutkimuksen mukaan perimä selittää noin 18 prosenttia keuhkosyöpäalttiuden vaihtelusta [1]. Tupakointi on kuitenkin selvästi merkittävin keuhkosyövän riskitekijä.

Yksilöllinen syöpäriski

Yksilöllisen syöpäriskin arvioinnissa voidaan käyttää hyödyksi malleja, joissa otetaan huomioon mahdollinen sukurasite ja muut tunnetut ympäristöön ja elintapoihin liittyvät riskitekijät. Mallin avulla laadittua riskiarviota voidaan hyödyntää, kun suunnitellaan seurantaa ja hoidon tarvetta.

Mallit ja niiden avulla laaditut riskikartoitukset eivät kuitenkaan ole aukottomia ja päteviä kaikissa tilanteissa. Jos lääkärin mielestä yksittäisen ihmisen huoli kasvaneesta perinnöllisestä syöpäriskistä on perusteltu, hän ohjaa tämän edelleen perinnöllisyyspoliklinikalle jatkoselvittelyjä ja mahdollista geenitestausta varten.

Ihmisen genomista mitattavissa oleva tietomäärä kasvaa nopeasti, ja sen hyödyntäminen lisääntyy syövän hoidoissa. Kiinnostavaa on, missä määrin tätä uutta tietoa voidaan hyödyntää myös perheittäin kasautuvien tai perinnöllisten syöpien ennaltaehkäisyssä.

Kirjallisuutta

  1. Mucci LA, Hjelmborg JB, Harris JR ym. Familial risk and heritability of cancer among twins in Nordic countries. JAMA 2016; 315(1): 68–76.
  2. Moller S, Mucci LA, Harris JR ym. The heritability of breast cancer among women in the Nordic Twin Study of Cancer. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 2016; 25(1): 145–50.
  3. Bevier M, Sundquist K, Hemminki K. Risk of breast cancer in families of multiple affected women and men. Breast Cancer Res Treat 2012; 132(2): 723–8.
  4. Syrjäkoski K, Vahteristo P, Eerola H ym. Population-based study of BRCA1 and BRCA2 mutations in 1035 unselected Finnish breast cancer patients. J Natl Cancer Inst 2000; 92(18): 1529–31.
  5. Oivanen T, Holli K. Periytyvä rintasyöpäalttius – voidaanko riskiryhmien ennustetta parantaa? Suom Lääkäril 2005; 60: 2997–3001.
  6. Aarnio M, Sankila R, Pukkala E ym. Cancer risk in mutation carriers of DNA-mismatch-repair genes. Int J Cancer 1999; 81(2): 214–8.
  7. Half E, Bercovich D, Rozen P. Familial adenomatous polyposis. Orphanet J Rare Dis 2009; 4(1): 22.
  8. Eturauhassyöpä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Urologiyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2014 [päivitetty 27.5.2014]. www.kaypahoito.fi
  9. Pakkanen S, Baffoe-Bonnie AB, Matikainen MP ym. Segregation analysis of 1,546 prostate cancer families in Finland shows recessive inheritance. Hum Genet 2007; 121(2): 257–67.
  10. Gayther SA, de Foy KA, Harrington P ym. The frequency of germ-line mutations in the breast cancer predisposition genes BRCA1 and BRCA2 in familial prostate cancer. The Cancer Research Campaign/British Prostate Group United Kingdom Familial Prostate Cancer Study Collaborators. Cancer Res 2000; 60(16): 4513–8.
  11. Li X, Hemminki K. Inherited predisposition to early onset lung cancer according to histological type. Int J Cancer 2004; 112(3): 451–7.