Siirry suoraan sisältöön

”Vegeversio tällä kertaa, kiitos”

Sami Ruokangas

Sami Ruokangas

Lihaton lokakuu on jo ohi, mutta heti sen jatkoksi Animalia haastoi meidät muut järjestöt pohtimaan keinoja lihan kokonaiskulutuksen tietoiseksi vähentämiseksi.

Syöpäjärjestöjen virallisen kannan mukaan ”terveellinen ja monipuolinen ravinto, riittävä kuidunsaanti ja vain vähäinen määrä punaista lihaa ja eläinperäisiä rasvoja ovat syövän ehkäisyn kannalta järkevin ruokavalio. Tarvitaan myös terveysperusteinen verouudistus. Terveydelle haitallisia asioita, kuten paljon prosessoitua lihaa, tulee verottaa nykyistä tiukemmin”.

Noin siis järjestötasolla. Yhteisen tahtotilan toteutumiseksi aloitan pohdinnan itsestäni. Olen ollut paatunut lihansyöjä. Olen syönyt paljon punaista lihaa. Punaista sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä herkkuani ovat olleet espanjalaiset chorizo-makkarat, joita espanjalaiset ystäväni ovat tuoneet minulle kotimaastaan. Olen erikoistunut riistaherkkuihin ja paneutunut pihveihin.

Viime aikoina olen kuitenkin siirtänyt chorizot sivuun ja vähentänyt lihan syömistä huomattavasti. Elän päiviä ja jopa viikkoja ilman lihaa. Syitä on useita, mutta tiedän sen olevan oikein sekä maapallon että oman hyvinvointini kannalta.

Lihan tuotanto kuormittaa ilmastoa, tuhoaa metsiä ja rehevöittää vesistöjä. Tämä on ollut tiedossani pitkään, mutta siitä huolimatta olen syönyt lihaa paljon ja usein.

Ilmastojalanjälkeni, tietoisuus ja sen aiheuttama huonon omantunto ovat yksi tekijä lihattomissa valinnoissani. Toinen – ja rehellisesti sanottuna vahvempi – motiivi on oma hyvinvointini.

”Suomessa todetaan vuosittain yli 3 000 uutta suolistosyöpää. Suolistosyövän riskeihin kuuluvat runsas lihansyöminen ja alkoholi”. Näin sanoo Suomen Syöpärekisterin vanhempi tutkija Sirpa Heinävaara Radio Suomessa, juuri tänään, kun tätä blogia kirjoitan. Uutisen kuullessani tiedän olevani oikeilla jäljillä.

Olen työskennellyt Syöpäjärjestöjen viestinnässä maaliskuusta 2016. Tänä aikana olen tehnyt paljon terveyttä edistävää viestintää. Sen sisällöt ja viestit ovat pysäyttäneet minut miettimään myös omia elintapojani ja ruokailutottumuksiani. Olen siitä kiitollinen. Samoin olen kiitollinen työtovereilleni, joista monella on itseäni paljon pidempi kokemus vähälihaisesta tai täysin lihattomasta ruokavaliosta.

Ilmaston kannalta pienien tekojeni vaikutukset ovat vielä kaukana ja vaikeasti havaittavissa. Uskon niihin silti ja olen iloinen huomatessani, että yhä useampi muukin uskoo ja toimii sen mukaisesti.

Oman terveyteni kannalta vaikutukset ovat helpommin huomattavissa. Raskasta lihalounasta seurannut syvä väsymys puuttuu kasvisruokalounaan jälkeen kokonaan. Olo on reippaampi ja kevyempi. Voin paremmin. Raikas ja sopivasti pippuroitu tomaattiviipale maistuu ruisleivällä paremmalta kuin se chorizo.

Lihan vähentämisestä on tullut minulle osa kokonaisuutta, johon kuuluvat ruokarytmi, arkirytmi, lepo ja liikunta. Eli elämänhallintaa sopivassa määrin. Haluan jaksaa ja voida paremmin ja teen sen eteen asioita.

Pari viikkoa sitten olin Tukholmassa kuuluisassa burger- ja pihvipaikassa. Asiaa enempää ajattelematta tilasin vegeburgerin. Jälkikäteen tajusin, että vielä muutama vuosi aiemmin tämä olisi ollut mahdoton ajatus. Ruotsalainen vegeburger oli muuten niin maukas, että aion syödä sen kyseisessä ravintolassa seuraavallakin kerralla.

Myönnän että pohdin ja teen näitä asioita huomattavan myöhään, pahasti jälkijunassa. Silti olen omista lihattomista valinnoistani jo tässä vaiheessa ylpeä. Tiedän että jotakin on muuttunut pysyvästi.

Muutos tapahtuu yksi lihasuursyömäri kerrallaan, mutta tärkeintä on, että se tapahtuu. Meistä yksilöistä koostuu suurempi vaikutus.