Kuka on keskimääräinen rintasyöpäpotilas?

Olipa kerran 35-vuotias perheenäiti Laura, joka sairastui aggressiiviseen rintasyöpään.

Kuvitteellisessa naistenlehdessä julkaistu Lauran tarina keräisi takuulla lukijoita, päättyisipä se onnellisesti tai ei. Laura ei kuitenkaan ole tilastollisesti tyypillinen rintasyöpäpotilas, sillä vuonna 2018 naisten yleisimpään syöpään sairastuneiden keski-ikä oli 65 vuotta. Palataanpa siis alkuun.

Olipa kerran 65-vuotias, hiljattain eläkkeelle jäänyt Pirjo, jonka varhaisvaiheen rintasyöpä todettiin seulonnassa.

Mammografialla eli rintojen röntgentutkimuksella toteutettavaan seulontaan kutsutaan kaikki 50–69-vuotiaat naiset kahden vuoden välein. Suurin osa tämän ikäisten naisten rintasyövistä todetaankin seulonnassa. On todettu, että alle 50-vuotiaiden seulonta ei vähennä rintasyöpäkuolemia. Sen sijaan, tutkimusnäyttöön perustuen, Syöpäjärjestöt tavoittelee seulontaiän ulottamista 74-vuotiaisiin.

Rintasyöpään sairastuu yhä useampi Pirjon ikäinen nainen, mikä johtuu ensisijaisesti väestön ikääntymisestä. Sen sijaan Lauran ikätovereiden rintasyövät eivät ole viimeisten vuosikymmenien aikana yleistyneet. Alle 50-vuotiaiden syövät muodostavatkin vain kahdeksasosan kaikista uusista rintasyövistä. Sekä Lauran että Pirjon onneksi rintasyöpään kuolee yhä vähemmän siihen sairastuneista, kiitos seulonnan ja kehittyneiden hoitojen.

Pirjo työskenteli ennen eläkkeelle jäämistään johtotehtävässä. Rintasyöpähoidot hidastivat menevän eläkeläisnaisen elämää vain hetken, ja viisivuotiskontrollissa Pirjo sai puhtaat paperit.

Korkeasti koulutetut naiset sairastuvat rintasyöpään selvästi useammin kuin matalasti koulutetut. Tästä huolimatta rintasyöpään kuolee keskimäärin yhtä paljon naisia kaikissa koulutusryhmissä.

Pirjo oli ennen diagnoosiaan käynyt seulonnassa aina kutsun saatuaan.

Koulutusryhmien välillä on merkittäviä eroja myös seulontaan osallistumisessa: korkeimmin koulutettujen osallistuminen on nykyisin yli viidenneksen suurempaa kuin alimmassa koulutusryhmässä. Seulontaan osallistuneiden keskuudessa rintasyöpiä kuitenkin havaitaan keskimäärin yhtä paljon koulutustasosta riippumatta.

Pirjo sai ensimmäisen ja ainoan lapsensa vasta lähempänä nelikymppisiään. Viisikymppisenä alkaneisiin vaihdevuosioireisiin hän sai hormonikorvaushoitoa useamman vuoden. Ylipainoakin oli ehtinyt kertyä vuosien mittaan istumatyössä, jossa työpäivät venyivät usein myöhään iltaan eikä lenkille enää jaksanut lähteä.

Merkittävimmät rintasyövän riskitekijät ovat varhainen kuukautisten alkamisikä ja myöhäinen menopaussi, hormonikorvaushoito, myöhäinen ensisynnytysikä ja lapsettomuus, ylipaino sekä runsas alkoholinkäyttö.

Työterveyslääkäri oli hormonikorvaushoidon vuoksi suositellut Pirjolle vuosittaista mammografiaa.

Korkea koulutusaste on yhteydessä ainakin rintasyöpäriskin kannalta haitallisempaan lisääntymiskäyttäytymiseen. Kenties merkittävin ero koulutusryhmien välillä on kuitenkin juuri seulontaan ja mahdollisesti myös muihin seulontaluontoisiin, eli oireettomille tehtäviin, tutkimuksiin osallistuminen.

Seulontaikäisten naisten rintasyövistä 5–10 prosenttia on ylidiagnostiikkaa eli ne eivät olisi koskaan aiheuttaneet oireita tai johtaneet kuolemaan. Seulonnan ulkopuolella tehtäviin mammografiatutkimuksiin osallistuu myös nuorempia ja vanhempia naisia, kuvaukseen yhdistetään yleensä ultraäänitutkimus ja kuvausvälit saattavat olla lyhyempiä kuin seulonnassa, mikä lisää ylidiagnostiikan mahdollisuutta.

Keskimääräinen rintasyöpäpotilas ei siis olekaan Laura, vaikka hänen tarinansa päätyy Pirjoa todennäköisemmin kuvitteellisen naistenlehden palstoille. Rintasyöpä on keskimäärin vanhempien ja useammin korkeasti koulutettujen naisten sairaus, johon kehittyneet hoidot ja seulonta ovat mahdollistaneet hyvän ennusteen. Koulutusryhmien välisiä eroja tulisi kuitenkin kaventaa panostamalla matalasti koulutettujen seulontaan osallistumiseen ja vähentämällä ylimääräisiä oireettomien naisten tutkimuksia seulonnan ulkopuolella.