Keuhkosyövän seulonta ei ole tasa-arvokysymys – hyödyt ja haitat punnitaan tutkimuksen valossa

Sukupuolten välisellä tasa-arvolla ei pidä perustella syöpäseulontaa. Syöpäseulonnan perusteet ovat sen sijaan hyötyjen ja haittojen tasapainoon perustuvia, ja niiden käynnistämisen perusteena on tutkittu tieto seulonnan vaikuttavuudesta. Tutkittuun tietoon pohjautuen on perusteltua järjestää väestöseulontaa kohdun kaulaosan syövälle, rintasyövälle ja suolistosyövälle. Viimeksi mainittu seulonta kohdistuu sekä miehiin että naisiin.

Syövän seulonnassa ei ole kyse siitä, pitääkö miehilläkin olla naisten tavoin seulontamahdollisuus. Seulonnalle täytyy olla tarpeeksi hyvät perusteet, koska siinä puututaan lähes aina terveiden ihmisten elämään. Seulontaan kutsutuista valtaosa on seulottavan sairauden suhteen terveitä.

Terveydenhuollon kajoavat toimet, kuten seulonta jatkotutkimuksineen, pitää voida arvioida luotettavasti. Koska väestötason seulonnat kohdennetaan lähtökohtaisesti terveisiin (seulottavan syövän suhteen), on erityistä huolta kannettava siitä, että seulonnasta ei aiheudu haittaa.

Euroopan tasolla on jo lähes 17 vuoden ajan suositeltu kolmea väestötason seulontaa:

• kohdun kaulaosan syövän seulonta
• rintasyövän seulonta
• suolistosyövän (paksu- ja peräsuolisyöpä) seulonta.

Miesten yleisin syöpä, eturauhasen syöpä, on haaste seulonnalle. Vaikka seulonnan on todettu pienentävän eturauhassyövästä aiheutuvaa kuolleisuutta, on vaakakupissa merkittävä määrä haittoja. Näistä merkittävimpiä ovat syövän hoidon sivuvaikutukset, kuten impotenssi ja virtsan tai ulosteen pidätyskyvyn heikkeneminen. Lisäksi suuri osa, jopa puolet, seulonnassa todetuista syövistä on joko hitaasti eteneviä tai täysin harmittomia.

Näiden niin sanottujen kilttien syöpien erottaminen etenevistä, hoitoa vaativista syövistä on edelleen vaikeaa. Suomessa on parhaillaan menossa seulontatutkimus, jossa pyritään erottamaan hoitoa vaativat syövät niistä, joiden aktiivinen hoito ei ole tarpeen.

Keuhkosyövän seulonta nousee esille toistuvasti

Keuhkosyövän seulonta on toinen keskusteluissa toistuvasti esille nouseva aihe, ja keuhkosyöpä on miehillä merkittävä syöpäkuolleisuuden aiheuttaja edelleen. Keuhkosyövän ilmaantuvuus ja sen aiheuttama kuolleisuus on laskenut tupakoinnin vähentymisen myötä merkittävästi 1970-luvun huippuvuosista. Kuitenkin keuhkosyöpä aiheuttaa yli 2000 syöpäkuolemaa vuosittain.

Keuhkosyövän seulonta on ollut esillä toistuvasti vuosikymmenten aikana. Suomessa keuhkotuberkuloosin seulonta pienoiskuvauksella (keuhkojen pienoisröntgen) päättyi 1970-luvulla. Tällöin harkittiin valmiin laitteiston ja osaamisen siirtämistä keuhkosyövän seulontaan.

Asia ei toteutunut, koska keuhkojen tavallinen röntgen-kuvaus ei tutkimustiedon mukaan vähentänyt keuhkosyöpäkuolleisuutta. Myös yskösten solututkimusta on ehdotettu seulontamenetelmäksi, mutta sekin on todettu vaikutuksettomaksi menetelmäksi.

Keuhkosyöpäseulonnan ongelmana tupakoitsijoiden tavoittaminen

Vuonna 2011 julkaistiin laaja amerikkalainen tutkimus pieniannoksisen tietokonetomografiakuvauksen avulla tehdystä keuhkosyövän seulonnasta. Tässä tutkimuksessa seulonta oli vaikuttavaa, eli sekä keuhkosyöpäkuolleisuus että kokonaiskuolleisuus oli merkitsevästi alhaisempi seulotuilla kuin tavallisen röntgenkuvauksen ryhmässä.

Tutkimuksessa oli myös selkeitä rajoituksia. Tutkimukseen otettiin vain runsaasti tupakoineet (vähintään 30 askivuotta) tai alle 15 vuotta sitten lopettaneet aiemmat tupakoijat. Tutkittavat rekrytoitiin mukaan terveydenhuollosta, eli jokaisella oli jostain syystä käynti terveydenhuollon parissa. Myös huonokuntoiset henkilöt poissuljettiin. Seulonta aiheutti lukuisia hälytyksiä, eli lähes joka neljäs seulottu ohjattiin jatkotutkimuksiin ensimmäisen seulontakäynnin jälkeen. Näistä suurin osa oli vääriä hälytyksiä, eli tutkittavalla ei ollut keuhkosyöpää.

Tuore eurooppalainen keuhkosyövän seulontatutkimus julkaistiin tammikuussa 2020. Myös tässä tutkimuksessa seulonta kohdennettiin riskiryhmiin, eli pitkän ja runsaan tupakointitaustan omaaviin miehiin ja naisiin. Tuloskin oli samansuuntainen kuin aiemmassa tutkimuksessa, eli seulontaryhmässä keuhkosyöpäkuolleisuus oli alhaisempi kuin vertailuryhmässä. Vertailuryhmää ei tässä tutkimuksessa kuvattu lainkaan.

Haasteena keuhkosyövän seulonnassa on muun muassa kohdeväestön tavoittaminen. Tupakointi on selkein ja vahvin tunnettu riskitekijä, mutta tupakointi on jokaisen yksilön omaa tietoa eli tupakoinnin perusteella ei voida ketään seulontaan kutsua. Tupakoimattomien tai vähän tupakoineiden henkilöiden seulonta ei sen sijaan ole väestötasolla vaikuttavaa.

Toinen haaste liittyy jatkotutkimuksiin ja syövän hoitoon. Monella pitkään tupakoineella keuhkojen kunto on huono, ja se voi olla esteenä esimerkiksi leikkaushoidolle. Seulontaa ei ole järkevää tehdä, jos vaikuttavaa hoitoa ei voida tarjota liian suuren haitan takia. Koko keuhkon tai keuhkon osan poisto edellyttää riittävän hyvää hengityskapasiteettia, jotta sairauden hoidosta ei aiheutuisi enemmän haittaa kuin itse taudista.

Uusia seulontoja käynnistettävä, kun perusteet riittävät

Vaikka monet yksilöt esittävät uusia seulontoja, ei syöpäseulonnan käynnistäminen ole viime kädessä yksilövaikutuksiin perustuva päätös. Seulontaohjelman tavoitteena on tuottaa terveyttä väestössä vähentämällä kuolleisuutta. Silloin on oleellista, että seulonnan hyödyt ja haitat punnitaan olemassa olevan tutkimustiedon valossa.

Vaikka osa yksilöistä hyötyykin seulonnasta, on vaarallista käynnistää sellainen ohjelma, jonka seurauksena terveen väestön haitta on suuri. Väestötasolla seulonta kohdistuu ensisijaisesti terveisiin, sairaat ovat vain murto-osa seulotuista.

Syöpäjärjestöt on ollut käynnistämässä kaikkia Suomessa toteutettavia syöpäseulontoja. Syöpäjärjestöt esittää uusien syöpäseulontojen käynnistämistä heti, kun perusteet niihin riittävät.