Auttaako sama lääke syöpädiagnoosissa kuin avioerossa?  

Eräs potilas kertoi, että kuultuaan syöpänsä levinneen ja paranemisennusteensa hiipuneen, hän otti avioeron puolisosta, jonka kanssa oli ollut naimissa yli 40 vuotta. Ensimmäisenä mieleeni tuli vain kysymys – miksi? Tai lähinnä – miksi nyt?

Korona-aikana on puhuttu paljon poikkeusoloista ja olemme voineet lukea, että ”Yksilön kuormittuminen poikkeusoloissa vaikuttaa helposti parisuhteeseen. Poikkeustila on ollut monelle parisuhteelle kuormituksen aikaa”. Syöpäpotilaat ja heidän äheisensä elävät normaalitilanteessakin poikkeusoloissa johtuen perheenjäsenen sairastumisesta syöpään.

Syöpäpotilaat ja heidän läheisensä ottavat yhteyttä meidän neuvontapalveluumme saadakseen kysyä ja puhua syövän mukanaan tuomista elämänmuutoksista. Kuulemme tuhansia kysymyksiä, pelonaiheita ja pohdintoja syövästä vuoden aikana. Yhdessä etsimme vastauksia ja vaihtoehtoja puhumalla syövästä ja sen mukanaan tuomista muutoksista sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Joskus keskusteluissa syövän lisäksi nousee puheeksi avioero. Avioero on kriisi, kuten syöpädiagnoosikin on. Jotta voimat eivät ehtyisi, ehdotan usein yhden kriisin käsittelyä kerrallaan.

Sekä syöpä että avioero pakottavat ihmisen kohtaamaan asioita ja tunteita, joihin harva osaa varautua etukäteen. Molemmat ovat traumaattisia kriisejä.
”Traumaattinen kriisi on seurausta odottamattomasta ja voimakkaasta tapahtumasta, johon liittyy voimavarat hetkellisesti ylittävä tunnejärkytys.”(Mieli ry.)

Kun kriisi osuu omalle kohdalle, sen merkitys avautuu monella eri tapaa ja konkretisoituu arjessa. Syövän ja avioeron kohdalla puhutaan kriisistä, mutta tulemmeko ajatelleeksi, miten monet elementit, tunteet, toiveet ja arjen nyanssit ilmenevät molemmissa kriiseissä? Voidaanko ne kokea samalla tavalla? Osaisitko sanoa, puhunko syövästä vai avioerosta, kun luet seuraavia lauseita?

• En pysty käsittelemään tilannetta ja haluan kieltää sen.
• Mitä menetän?
• Kokemus tekee kipeää.
• Tulot pienevät ja taloudellinen tilanne muuttuu.
• Uskaltaako ottaa puheeksi, tulenko kuulluksi?
• Normaali, tuttu arki muuttuu.
• Ajatukset ja tunteet pyörivät sen ympärillä.
• Haaveet tulevaisuudesta särkyvät -ainakin hetkeksi.
• Haluan toteuttaa unelmiani!
• Milloin toivun tästä?
• Puoliso ei suhtautunut siten, kuten olisin toivonut.
• Koin onnellisuuden tunteita, kun aamuisin heräsin ja tajusin, että aurinko paistaa taas.
• Oma ainutkertainen elämäni tulee elää niin, etten kadu myöhemmin.

Huomaatko, että on vaikea vastata, kummasta puhutaan; avioerosta vai syövästä?
Ne herättävät samankaltaisia tunteita ja ajatuksia. Molemmista on tärkeä puhua, koska se tekee asian todeksi ja ja jäsentää ajatuksia. Puhumalla tulen kuulluksi.

Eräs syöpäpotilas kuvasi tilannettaan keskustelumme jälkeen; ”kun ongelmia hautoo omassa päässä, tuntuu kuin mistään ei saisi otetta ja ajatukset kiertävät vain kehää. Ongelmat saavat valtavat mittasuhteet ja toivottomuus valtaa mielen. Ihmeellistä, kun huolista, peloista ja ongelmista pääsee keskustelemaan jonkun kanssa, asiat alkavat jäsentyä.”

Joku on myös joskus sanonut, että ”kun pääsee puhumaan ongelmista jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa, ne ulkoistaa hetkeksi pois omasta päästä”. Minusta se on hyvin sanottu. Kun puhuu ulkopuoliselle asioista, jotka aiheuttavat itselle huolta ja murhetta, puhuu samalla itselleen ja huomaa, että ”näin minä ajattelen” ja ”näin minä tunnen” tällä hetkellä. Taitavan ja kokeneen keskustelijan kanssa ihminen tulee kuulluksi ja nähdyksi rikkinäisenäkin.

Auttaisiko sama ”lääke” toipumisessa sekä avioerossa että syövässä? Voisi toimia, jos lääkkeen nimi on Puhuminen.