Syövän ehkäisy

Väestön syöpäriskin kannalta tärkeintä olisi päästä eroon tupakkatuotteiden käytöstä. Syövän ehkäisyssä kannattaa kiinnittää huomio erityisesti lapsiin ja nuoriin, koska syövän kehittyminen kestää tyypillisesti pitkään ja elintavat muotoutuvat jo varhain.

Eeva Ollila

Ydinasiat

  • Yksilö tarvitsee elintapamuutosten tekemiseen tiedon ja konkreettisten neuvojen lisäksi motivaatiota, muutokseen toteuttamiseen liittyviä taitoja ja resursseja sekä uskoa omiin mahdollisuuksiinsa.
  • Terveydenhuollossa on erityisiä ehkäiseviä palveluita, joiden avulla edistetään terveyttä ja ehkäistään sairauksia. Lisäksi terveyttä tulisi edistää sairaanhoidon yhteydessä. Ehkäisevät toiminnot ovat kuitenkin jääneet viime vuosina sairauksien hoidon varjoon.
  • Elinympäristö ja yhteiskunnan eri sektoreilla tehtävät päätökset ja toimet vaikuttavat olennaisesti siihen, miten helppoa terveyden ylläpitäminen tai edistäminen on.

Syöpää aiheuttavista tekijöistä tiedetään varsin paljon. Eurooppalaiset syöpäsuositukset tiivistävät sen, miten kukin voi omalla toiminnallaan vaikuttaa omaan riskiinsä sairastua syöpään (taulukko 1).

Väestön syöpäriskin kannalta keskeisintä olisi päästä eroon tupakkatuotteiden käytöstä. Terveellisemmät ravitsemus- ja liikuntatottumukset sekä merkittävästi pienempi alkoholinkulutus vähentäisivät myös useiden syöpien riskiä. Pääosa melanoomista olisi ehkäistävissä, jos kaikki suojautuisivat auringolta asianmukaisesti. Seulonnat ovat tärkeitä syövän varhaisen toteamisen kannalta.

Syövän ehkäisyssä kannattaa kiinnittää huomio erityisesti lapsiin ja nuoriin. Syövän kehittyminen kestää tyypillisesti kauan ja elintavat muotoutuvat jo varhain, esimerkiksi tupakointi aloitetaan yleensä jo alaikäisenä.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen sitä, miten syövän riskitekijöitä koskevasta tiedosta edetään riskitekijöitä vähentäviin muutoksiin. Mikä saa ihmisen muuttamaan elintapojaan? Miten voi vahvistaa syövän ehkäisyä terveydenhuollossa? Miten elinympäristömme mahdollistaa terveellisen elämän ja tekee siitä jopa helppoa ja houkuttelevaa? Entä mikä merkitys on säädöksillä, eri yhteiskunnan sektoreiden toiminnalla tai talous- ja veropolitiikalla?

Kirjoituksen raamina on Maailman terveysjärjestön (WHO) määrittelemät terveyden edistämisen viisi toimintastrategiaa: 1) yksilötaitojen kehittäminen, 2) terveyspalveluiden uudelleensuuntaaminen, 3) paikallisyhteisöjen vahvistaminen, 4) terveellisten ympäristöjen luominen sekä 5) terveystavoitteinen yhteiskuntapolitiikka [1].

Taulukko 1. Eurooppalainen syöväntorjuntaohjeisto.

Tiedot, taidot ja motivaatio

Terveyteen liittyvän tiedon lähteenä terveydenhuolto, kansanterveysjärjestöt, oppilaitokset ja media ovat keskeisen tärkeitä. Terveellisiä elintapoja on edistetty esimerkiksi ravitsemusta ja liikuntaa koskevilla suosituksilla.

Yhtenä haasteena on kaupallinen mainonta ja muu kaupallinen informaatio, joka käyttää usein terveysväittämiä ja jonka resurssit ovat ylivertaisia. Se haastaa parantamaan väestön terveyslukutaitoa.

Sairauksien ehkäisystä puhutaan nykyisin paljon valintojen – erityisesti elintapavalintojen – näkökulmasta. Silloin tarkoitetaan yleensä yksilön aktiivisia ja tietoisia ratkaisuja. Yksinkertaiset muutokseen tähtäävät tiedot ja konkreettiset neuvot auttavat erityisesti niitä, joilla on motivaatiota ja resursseja muuttaa elintapojaan terveellisemmiksi. Pelkkä tieto ei riitä, vaan lisäksi tarvitaan motivaatiota sekä uskoa omiin mahdollisuuksiin sekä muutoksen toteuttamiseen liittyviä taitoja ja resursseja. Tavoitteita ei kannata asettaa liian korkealle.

Teemme usein turhan jyrkän eron fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin välille, vaikka ne ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa: Elintapamuutoksen tekemiseen tarvitaan henkisiä voimavaroja. Terveelliset elintavat, kuten liikunta ja terveellinen ravitsemus, auttavat puolestaan esimerkiksi masennusoireisiin [2, 3]. Kiire, stressi tai alakulo sekä akuutti elämän kriisi voi vähentää voimavaroja ja vaikeuttaa aktiivista elintapamuutosta. Toisaalta oma sairastuminen voi motivoida muutoksiin, ja elintapamuutos voi lisätä myös sairauteen liittyvää hallinnan tunnetta.

Syövän ehkäisyssä motivaatio elintapamuutoksiin voi syntyä esimerkiksi siitä, että lähipiirissä on ollut syöpätapauksia. Yleensä elintapamuutoksia harkitseva ihminen ei ajattele yhden sairausryhmän välttämistä, vaan pikemminkin senhetkistä hyvinvointiaan sekä sitä, että säilyisi mahdollisimman terveenä myös tulevaisuudessa. Siksi on erinomaista, että samanlaiset terveellisten elintapojen periaatteet pätevät hyvinvoinnin lisäksi useimpien sairauksien ehkäisyyn. Terveellisen elämän kannalta suotuisat elintavat ovat hyväksi niin sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen kuin syövänkin ehkäisyssä.

Lähiympäristön elintavat ja niihin liittyvät arvostukset vaikuttavat ratkaisevasti meidän elintapoihimme. Yksittäiselle nuorelle lähipiirin esimerkki on edelleen usein ratkaiseva eli esimerkiksi se, käytetäänkö kotona tai kaveripiirissä tupakkatuotteita.

Ehkäisevät terveyspalvelut

Terveydenhuollossa edistetään terveyttä ja ehkäistään sairauksia paitsi osana sairaanhoitoa, myös erityisissä ehkäisevissä palveluissa. Kun sairaanhoidon mahdollisuudet ovat kasvaneet, terveydenhuollon resursseja on lisätty erityisesti erikoissairaanhoitoon. Samalla yksityisten terveyspalveluiden osuus on kasvanut. Näiden muutosten takia terveyttä edistävä ja sairauksia ehkäisevä työ on jäänyt aiempaa vahvemmin sairauksien hoidon varjoon.

Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistuksen yksi julkilausuttuja tavoitteita on ollut kustannussäästö, joka syntyy aiempaa paremmasta kansansairauksien ehkäisystä. Se on kuitenkin vielä epäselvää, miten kansansairauksien ehkäisy turvataan uusissa rakenteissa.

Tarvittavia ehkäiseviä palveluita ovat vastaanottotoimintaan integroidut ravitsemus- ja liikuntaneuvonta, mini-interventiot (tupakkatuotteet, alkoholi), laadukkaat ehkäisevät palvelut sekä erityiset tupakastavieroitus- ja päihdepalvelut. Ehkäiseviin palveluihin kuuluvat äitiys- ja lastenneuvola, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto, työterveydenhuolto ja työsuojelun sekä seksuaaliterveys ja valtakunnalliset seulonnat.

Tärkeää on, että maantieteellinen etäisyys tai palveluiden, lääkkeiden, apuvälineiden tai välimatkojen aiheuttamat maksut eivät estä palveluiden vastaanottamista.

Terveys politiikan tavoitteena

Terveys ei rakennu pääasiassa yksilön ponnisteluilla ja terveydenhuollon tukemana tai edes lähiyhteisön esimerkin voimalla, vaan siihen vaikuttavat myös elinympäristö ja yhteiskunnan eri sektoreilla tehtävät päätökset ja toimet. Terveysnäkökulmien mahdollistamiseksi on tärkeää miettiä jo ennakkoon terveyden kannalta tärkeimmät prosessit sekä ne päätöksenteon ja toimeenpanon kohdat, jotka koskevat lähiyhteisöä, ympäristöä tai yhteiskuntapolitiikkaa. Päätösten vaikutuksia tulisi arvioida etukäteen myös siitä näkökulmasta, millaisia terveysvaikutuksia ne aiheuttavat eri väestöryhmille. Samalla tulisi pyrkiä löytämään terveyden kannalta hyväksyttävät ratkaisut. [4–6]

Terveydenhuoltolain 11. pykälän mukaan kuntien ja sairaanhoitopiirien tulee arvioida ja ottaa huomioon päätöksenteon ja ratkaisujen valmistelussa niiden terveysvaikutukset. Kunnilla on tärkeitä terveyteen vaikuttavia tehtäviä, jotka liittyvät muun muassa kaavoitukseen, elinkeinopolitiikkaan sekä opetus- ja nuorisotoimeen. Kunnat voivat edistää terveyttä muun muassa rakentamalla turvallista liikkumista edistävää lähiympäristöä tai varmistamalla terveellisen joukkoruokailun varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa.

Sote-uudistus heikentää kuntien ja sosiaali- ja terveydenhuollon välistä kiinteää yhteyttä. Muutos on herättänyt huolta siitä, miten se vaikuttaa kuntien kykyyn ja kiinnostukseen huomioida päätösten terveysvaikutuksia.

Lainsäädännön ja muiden yhteiskuntapoliittisten päätösten menestyksekäs toimeenpano edellyttää, että ne hyväksytään väestön keskuudessa. Elintapojen kulttuurinen muutos vaatii aikaa, ja sen takia myös tehdyt muutokset ovat yleensä vähittäisiä. Esimerkiksi joukkoruokailun ja einesten suolapitoisuuksia on pienennetty vähitellen, jotta ihmisten makutottumukset ehtivät muuttua. Myös tupakoinnin muutokset ovat olleet hitaita. Tupakoinnista on tullut esimerkiksi työpaikoilla ja ravintoloissa ei-hyväksyttävää toimintaa vasta monen vuosikymmenen johdonmukaisen tupakkapolitiikan jälkeen.

Suoraviivaisimmillaan säädökset ja normit määrittelevät sen, mikä on sallittua. Ei ole esimerkiksi sallittua myydä alkoholia tai tupakkatuotteita alaikäisille. Lisäksi tupakan mainonta on kiellettyä ja alkoholin mainontaa rajoitetaan. Elintarvikkeiden laadusta sekä niistä annettavista tiedoista on myös tarkat määräykset.

Veropolitiikan keinoilla voidaan vaikuttaa siihen, mitä tuotteet maksavat. Hinta vaikuttaa erityisesti nuorten ostopäätöksiin. Tupakkavero on tästä hyvä esimerkki.

Suomi sääti ensimmäisten maiden joukossa sokerille terveysperusteisiin pohjanneen veron. Tästä verosta päätettiin kuitenkin luopua, kun sokeriteollisuus valitti asiasta Euroopan komissioon. Keväällä 2016 useat maat, kuten Iso-Britannia ja Australia, ovat harkitsemassa samantapaisia veroja.

Haitallisille aineille määrättävien terveysperusteisten verojen lisäksi keinovalikoimaan voisi kuulua terveyden kannalta tärkeiden tuotteiden ja palveluiden suosiminen muita pienemmällä arvonlisäverolla tai suoralla hintasubventiolla.

Alkoholipolitiikka ei ole ollut yhtä johdonmukaista kuin tupakkapolitiikka, jos ajatellaan saatavuutta tai verotusta. Muutokset ovat selviä. Alkoholin kulutus on lisääntynyt voimakkaasti, kun alkoholin saatavuutta on parannettu ja veroja laskettu. Vuoden 2008 jälkeen on korjausliikkeenä korotettu veroja useita kertoja, minkä seurauksena kulutuksen kasvu on saatu kääntymään lievään laskuun. [7] Juuri nyt, keväällä 2016, keskustellaan taas alkoholilain uudistamisesta, ja keskustelussa on esillä useita muutoksia, jotka lisäävät alkoholin saatavuutta.

Elintavat vaihtelevat eri väestöryhmissä. Sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa kansainvälisestikin verrattuna suuria. Matalat tulot ja alhaisen koulutuksen omaavilla ihmisillä on keskimäärin huonoimmat elintavat, eniten sairauksia ja lyhyin eliniänodote. Työttömät, köyhät ja huonoissa elinoloissa elävät omaavat ihmiset ovat yleensä myös sairaimpia. [8]

Terveyttä edistävien toimien suunnittelussa tulisi ottaa huomioon eri väestöryhmät ja niiden väliset terveyserot. Onko kyse ensisijassa tiedon, taidon, motivaation vai mahdollisuuden vajeesta? Riittääkö huomion kohdentaminen yksilöön? Miten elinympäristö edistää terveyttä?

Kirjallisuutta

[1] WHO. Ottawa charter for health promotion. An International Conference on Health Promotion 17.–21.11.1986.

[2] Seppälä J, Kauppinen A, Kautiainen H, Vanhala M, Koponen H. Masennus ja ruokavalio. Duodecim 2014; 130(9): 902–9.

[3] Liikunta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2016 [päivitetty 13.1.2016]. www.kaypahoito.fi.

[4] Ollila E. Health in All Policies: from rhetoric to action. Scan J Publ Health 2011; 39 (Suppl 6): 11–8.

[5] Leppo K, Ollila E, Peña S, Wismar M, Cook S. Health in all policies. Seizing opportunities, implementing policies. Helsinki: Ministry of Social Affairs and Health 2013.

[6] Melkas T. Terveys kaikissa politiikoissa -periaate Suomen terveyspolitiikassa. Yhteiskuntapolitiikka 2013; 78 (Suppl 2).

[7] Karlsson T, Kotovirta E, Tigerstedt C, Warpenius K. Alkoholi Suomessa – Kulutus, haitat ja politiikkatoimet. Raportti 13/2013. Helsinki: THL 2013.

[8] Palosuo H, Koskinen T, Lahelma E ym., toim. Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1985–2005. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö 2007.