Siirry suoraan sisältöön

Syöpä ja eriarvoisuus

Syöpään sairastuminen ja kuolleisuus on eri väestöryhmissä erilaista. Suuri osa sosiaaliseen asemaan tai asuinpaikkaan liittyvistä terveyseroista on epäoikeudenmukaisia, ja niihin tulisi pyrkiä vaikuttamaan.

Sakari Karjalainen

Ydinasiat

  • Väestöryhmien väliset terveyserot johtuvat elintavoista, altistumisesta ympäristön riskitekijöille, hoitoon hakeutumisesta ja pääsystä, hoidosta ja hoidon jälkeisestä toipumisesta.
  • Riski sairastua syöpään vaihtelee sosiaaliryhmän mukaan. Ylemmissä sosiaaliryhmissä on suurempi riski sairastua esimerkiksi paksusuolen syöpään ja rintasyöpään ja matalammissa sosiaaliryhmissä ruokatorven syöpään, mahasyöpään ja haimasyöpään.
  • Sosiaaliryhmät vaikuttavat myös eloonjäämislukuihin.
  • Terveyserojen pienentämiseksi tarvitaan tarkempaa tietoa erojen taustalla olevista syistä.

Kukaan ei voi itse vaikuttaa siihen, minkälaiseen perheeseen tai ympäristöön syntyy. Oma koti, sen arvot ja tavat ovat perusta lapsen myöhemmille elintapaan ja elämänuraan liittyville valinnoille. Niihin vaikuttavat myös varhaiskasvatuksessa ja kouluympäristössä saadut vaikutteet sekä mahdollisuudet harrastuksiin. Fyysinen ja kulttuurinen asuinympäristö määrittävät myös osaltaan olosuhteita ja yksilöllisiä valintoja. Asuinpaikalla on yhteys myös yksittäisen ihmisen terveyspalvelujen saatavuuteen ja laatuun, sillä julkisen terveydenhuollon asiakkuus perustuu Suomessa asuinkuntaan.

Väestöryhmien välillä on Suomessa ja muuallakin suuria eroja sairastuvuudessa ja kuolleisuudessa. Erot johtuvat erilaisista elintavoista, altistumisesta ympäristön riskitekijöille, hoitoon hakeutumisesta ja pääsystä, hoidosta ja hoidon jälkeisestä toipumisesta.

Sosiaalisesti epäoikeudenmukaisena voidaan pitää sellaisia eroja, jotka eivät johdu yksilön tietoisesti ja vapaasti tekemistä valinnoista. Suurinta osaa sosiaaliseen asemaan tai asuinpaikkaan liittyvistä eroista voidaan siis pitää epäoikeudenmukaisina, ja niiden taustalla olevat syyt tulisi poistaa tai niiden vaikutusta vähentää. [1]

Kuva 1. Ikä- ja sukupuolivakioidut 5 vuoden syöpäkohtaiset elossaololuvut (%) vuosina 1996-2005 todetuilla korkean, keskiasteen ja perustason koulutuksen saaneilla potilailla. (Pokhrel ym. 2010)

Sosiaalisen aseman määrittely

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan tärkeimmät sosiaalista eli sosioekonomista asemaa määrittävät ulottuvuudet ovat koulutus, työmarkkina-asema, ammattiin perustuva sosiaaliluokka sekä tulot ja varallisuus. Ne liittyvät toisiinsa, mutta kuvaavat toisaalta myös sosiaalisen aseman eri ulottuvuuksia. [2]

Koulutus hankitaan yleensä jo nuorena tai nuorena aikuisena. Myöhemmin hankittu koulutus muuttaa enää harvoin henkilön saavuttamaa korkeinta koulutusastetta. Koulutus vaikuttaa työmarkkina-asemaan ja ammattiasemaan, jotka THL:n mukaan kiinnittävät yksilön yhteiskunnan keskeisiin ansiotyön kautta määrittyviin rakenteisiin. Työmarkkina-asema ja ammattiasema määrittävät puolestaan tuloja ja taloudellista asemaa. Sosiaaliseen asemaan liittyvät lisäksi esimerkiksi yhteiskunnallinen arvostus ja vaikuttamismahdollisuudet.

Syöpäepidemiologisessa tutkimuksessa yleisimmin käytettyjä sosiaalisen aseman mittareita on kolme: koulutusaste, ammatin perusteella määriteltävä sosiaaliluokka (I–IV) sekä vuositulot [3]. Näistä kaksi ensimmäistä ovat kiinnostavimpia erityisesti syövän riskitekijöiden kannalta, koska ne korreloivat vahvasti elintapojen kanssa. Kun tutkitaan syöpäpotilaiden eloonjäämislukuja, myös työmarkkina-asema on tärkeä mittari.

Naisten ja miesten erilainen asema työmarkkinoilla ja erilaiset roolit kotitaloudessa vaikeuttavat jossain määrin sosiaalisen aseman ja syövän yhteyden tutkimista erityisesti aiempina vuosikymmeninä.

Sosiaalinen asema ja riski sairastua syöpään

Maailman terveysjärjestön kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen (IARC) mukaan noin puolet syöpätapauksista olisi ehkäistävissä, ja Cancer Research UK:n mukaan noin 40 prosenttia syövistä johtuu elintavoista.

Suomessa ja muissa läntisissä maissa terveydelle haitalliset elintavat ovat pääsääntöisesti yleisempiä alemmissa sosiaaliryhmissä. Erityisen tärkeitä riskitekijöitä ovat tupakointi, alkoholinkäyttö, epäterveellinen ruokavalio ja liikkumattomuus. Nämä ovat syövän lisäksi myös monien muiden kansantautien – sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja hengitysteitä ahtauttavien keuhkosairauksien – tärkeimpiä syitä. Esimerkiksi tupakoinnin arvioidaan selittävän lähes 17–20 prosenttia yli 50-vuotiaiden miesten ja 4–10 prosenttia vastaavanikäisten naisten kuolleisuudesta Suomessa [4].

Sosiaalisen aseman vaikutus sairastuvuuteen

Riski sairastua syöpään vaihtelee sosiaaliryhmittäin, mutta sosiaalisen aseman suhde riskiin on erilainen eri syövissä. Suomessa tehdyn pitkittäistutkimuksen mukaan riski sairastua esimerkiksi paksusuolen syöpään ja naisten rintasyöpään oli vuosina 1971–1995 suurempi ylemmissä sosiaaliryhmissä. Ruokatorven syövässä, mahasyövässä ja haimasyövässä tilanne oli päinvastainen. [5]

Aiemmin altistuminen syövän riskitekijöille työympäristössä lisäsi sosiaaliluokittaisia eroja sairastua syöpään. Nykyisin työympäristön vaikutus on vähäisempi ja usein epäsuora. Esimerkiksi tietyissä ammattiryhmissä tupakointi on edelleen yleistä, kuten ravintolatyössä ja rakennustöissä.

Laajassa pohjoismaisessa seurantatutkimuksessa todettiin suuria eroja ammattiryhmien välisissä syöpäriskeissä. Tutkijoiden johtopäätös oli, että ammattiin liittyvät sosiaaliset tekijät ovat joidenkin syöpien osalta merkittävämpiä syövän riskitekijöitä kuin varsinaiset ammattiin liittyvät tekijät. [6]

Sosiaalisen aseman vaikutus kuolleisuuteen

Yksi tapa tutkia sosiaalisen aseman vaikutusta kuolleisuuteen on arvioida, miten paljon kuolleisuus vähenisi, jos kaikilla olisi yhtä korkeat eloonjäämisluvut kuin sillä sosiaaliryhmällä, jonka eloonjäämisluvut ovat parhaat. Syöpärekisterin aineistoon pohjautuvassa tutkimuksessa todettiin, että lähes kolme prosenttia syöpäkuolemista olisi voitu välttää vuosina 2008–2012. Kohdunrungon syövässä, kohdunkaulan syövässä ja ihomelanoomassa jopa yli kymmenen prosenttia syöpäkuolemista olisi voitu välttää. [7] Kuvassa 1 on esitetty ikä- ja sukupuolivakioidut 5 vuoden syöpäkohtaiset elossaololuvut (%) vuosina 1996-2005 todetuilla korkean, keskiasteen ja perustason koulutuksen saaneilla potilailla.

Sosiaaliryhmien välisiä eroja eloonjäämisluvuissa on lähes kaikissa syövissä. Jos eroja on, pidemmälle koulutettujen eloonjäämisluvut ovat parempia. Osa näistä eroista selittyy sillä, että vähemmän koulutetuilla syöpä on useammin toteamishetkellä jo ehtinyt levitä lähikudoksiin tai lähettää etäpesäkkeitä kuin pidemmälle koulutetuilla. Muut tutkimukset vahvistavat, että alempiin sosiaaliryhmiin kuuluvilla syöpäkasvain on harvemmin paikallisesti rajoittunut. Tämä viittaisi siihen, että alempiin sosiaaliryhmiin kuuluvat potilaat hakeutuvat hoitoon tai lähetetään jatkotutkimuksiin myöhemmin kuin parempiosaiset [1, 3].

Myös muista syistä johtuvat kuolemat selittävät osin ryhmien välisiä eloonjäämiseroja. Niiden taustalla ovat pääosin tupakointiin, alkoholinkäyttöön ja ruokavalioon liittyvät erot.

Yksi tärkeä sosiaaliryhmien välisiä kuolleisuuseroja selittävä tekijä on tupakointi ja alkoholinkäyttö, jotka ovat yleisempiä alemmissa sosiaaliluokissa. Alkoholiin ja tupakointiin liittyvät kuolemat lyhentävät arvioiden mukaan miesten odotettavissa olevaa elinikää 4–5 vuotta ja naisten elinikää 1,2 vuotta [8, 9]. Väestöryhmien väliset kuolleisuuserot ovat kasvaneet, mutta miesten tupakointierojen merkitys niiden syynä on koko ajan vähentynyt. Naisten tupakointi puolestaan selittää terveyseroja aiempaa selvemmin. [10]

Väestöryhmien välisten erojen vähentäminen

Epäoikeudenmukaisina pidettyjen sosiaaliryhmittäisten ja alueellisten erojen vähentäminen on ollut jo vuosikymmeniä yksi suomalaisen terveyspolitiikan tärkeimmistä tavoitteista. Erot ovat kuitenkin kasvaneet entisestään hallituksen toimista huolimatta.

Terveyserojen pienentäminen edellyttää tarkempaa tietoa taustalla olevista syistä. Terveyspalvelujen saatavuuden ja laadun parantaminen koko maassa on yksi välttämätön mutta toisaalta riittämätön keino. Syöpien osalta on tarvetta lisätä kansalaisten tietoisuutta sen riskitekijöistä, terveistä elintapavalinnoista ja syövän varhaisista oireista. Julkisen vallan on omalta osaltaan huolehdittava siitä, että kansalaisten altistumista syöpää aiheuttaville tekijöille vähennetään määrätietoisesti.

Kirjallisuutta

  • Karjalainen S. Equity and cancer patient survival. Thesis. Acta Universitatis Tamperensis ser A vol 316. Tampere: University of Tampere 1991.
  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Eriarvoisuus. Julkaistu verkossa 10.5.2016. https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus.
  • Auvinen A, Karjalainen S, Pukkala E. Social class and cancer patient survival in Finland. Am J Epidemiol 1995; 142: 1089–102.
  • Martikainen P, Ho J, Preston S, Elo I. The changing contribution of smoking to educational differences in life expectancy: indirect estimates for Finnish men and women from 1971 to 2010. J Epidemiol Community Health 2013; 67: 219–24.
  • Weiderpass E, Pukkala E. Time trends in socioeconomic differences in incidence rates of cancers of gastro-intestinal tract in Finland. BMC Gastroenterol 2006; 6: 41.
  • Dickman P, Gibberd RR, Hakulinen T. Estimating potential savings in cancer deaths by eliminating regional and social class variation in cancer survival in the Nordic countries. J Epidemiol Comm Health 1997; 51: 289–98.
  • Pukkala E, Martinsen JI, Lynge E ym. Occupation and cancer – follow-up of 15 million people in five Nordic countries. Acta Oncol 2009; 48: 646–790.
  • Pokhrel A, Martikainen P, Pukkala E, Rautalahti M, Seppä K, Hakulinen T. Education, survival and avoidable deaths in cancer patients in Finland. Br J Cancer 2010; 103: 1109–14.
  • Martikainen P, Makela P, Peltonen R, Myrskylä M. Income differences in life expectancy. The changing contribution of harmful consumption of alcohol and smoking. Epidemiology 2014: 25: 182–90.
  • van Raalte A, Myrskylä M, Martikainen P. The role of smoking on mortality compression: An analysis of Finnish occupational social classes, 1971−2010. Demographic Research 2015; 32: 589–620.