Lasten ja nuorten syövät

Kaikki lasten syövät ovat harvinaisia, ja lasten syövät eroavat aikuisten yleisistä syövistä. Nykyisin iso osa lasten syövistä voidaan parantaa. Viiden vuoden kuluttua diagnoosista yli 80 prosenttia syöpään sairastuneista lapsista on elossa.

Laura Madanat-Harjuoja

Ydinasiat

  • Suomalaislapsilta todetaan joka vuosi noin 150 uutta syöpää, näistä noin 80 pojilta ja 70 tytöiltä. Tavallisimpia lasten syöpiä ovat leukemiat ja lymfoomat sekä pahanlaatuiset aivokasvaimet.
  • Lapsena syöpään sairastuneiden suhteelliset viiden vuoden elossaololuvut ovat parantuneet huomattavasti 1970-luvulta lähtien. Nykyisin suhteellinen elossololuku on yli 80 prosenttia.
  • Noin 7 000 suomalaista on sairastanut syövän alle 25-vuotiaana. Heistä kaksi kolmasosaa kärsii fyysisistä tai psykososiaalisista myöhäishaitoista.

Lapsuuden syöväksi luokitellaan ennen 15 vuoden ikää todetut syövät. Jos syöpä todetaan aikuisuuden kynnyksellä eli 15–19-vuotiaana, nämä potilaat hoidetaan toisinaan lasten ja toisinaan aikuisten syöpäosastoilla. Nuoriin aikuisiin luokitellaan kansainvälisen määritelmän mukaan ne syöpäpotilaat, joiden syöpä on todettu 20–39-vuotiaana.

Kaikki lasten syövät ovat harvinaisia, ja lasten syövät eroavat aikuisten yleisistä syövistä. Suomessa todetaan joka vuosi noin 150 uutta lasten syöpää, näistä noin 80 pojilta ja 70 tytöiltä.

Lasten tavallisimmat syövät

Tavallisimpia lasten syöpiä ovat leukemiat ja lymfoomat sekä pahanlaatuiset aivokasvaimet (taulukko 1). Muita lapsilla esiintyviä syöpiä ovat munuaisten Wilmsin kasvain, silmien retinoblastooma, yksittäiset pehmytkudosten sarkoomat ja luusyöpä. Nykyisin lapsuusiän syöpien hoito on usein parantava. Viiden vuoden kuluttua diagnoosista keskimäärin yli 80 prosenttia lapsista on elossa, mutta se vaihtelee huomattavasti eri syöpien välillä.

Leukemia eli verisyöpä on lasten yleisin syöpä. Siihen sairastuu vuosittain noin 50 lasta, joista useimmat alle 5-vuotiaana. Tavallisin leukemia on imusolusta (lymfosyytistä) lähtöisin, jolloin sitä kutsutaan akuutiksi lymfosyyttileukemiaksi eli lyhenteellä ALL. Toisinaan muutos tapahtuu luuytimen myelooisen linjan solussa, jolloin käytetään termiä akuutti myelooinen leukemia eli AML.

Aivokasvaimet ovat lasten toiseksi yleisimpiä syöpiä. Aivokasvain voi ilmetä toistuvina päänsärkyinä sekä oksenteluna. Ensioireina voi olla myös kasvuhäiriöitä, näköhäiriöitä, halvaantumista, kävelyn vaikeutta tai kouristuksia. Suomalaislapsilta todetaan vuosittain noin 45 uutta aivokasvainta. Ne ilmenevät tasaisesti 0–14-vuoden iässä.

Nuorten ja nuorten aikuisten eli 15–24-vuotiaiden yleisimmät syöpätyypit ovat lymfoomia eli imusolmukesyöpiä. Nämä ovat imusolujen (lymfosyytit) syöpiä, jotka voivat aiheuttaa kasvaimia imusolmukkeiden lisäksi myös muualle elimistöön. Lymfoomia tunnetaan monia tyyppejä, joista Hodgkinin lymfooma on nuorilla aikuisilla yleisin. Sen hoito on usein parantava, ja potilaat toipuvat syövästä solusalpaajahoidon avulla.

Ala- tai harvemmin yläraajan paikallinen kipu, turvotus, kuumotus ja aristus voivat olla luusyövän oireita. Kipuun ja turvotukseen liittyy yleisesti liikerajoitus. Luusyövän ilmaantuminen liittyy usein murrosiän kasvupyrähdykseen. Tavallisimpia luusyövän paikkoja ovat reisiluu, sääriluun yläpää sekä olkaluun yläpää.

Wilmsin kasvain on pahanlaatuinen munuaiskasvain, joka todetaan useimmiten jo alle 5-vuotiailta. Se on nykyisin usein hyvin hoidettavissa.

Kuva1. Syöpäilmaantuvuuden kehitys alle 15-vuotiailla 1954-2013.

Lasten ja nuorten aikuisten syöpähoitojen kehitys

Syöpäpotilaiden eloonjäämisluvut ovat parantuneet, kun hoidot ovat kehittyneet. Lapsipotilaiden suhteelliset viiden vuoden elossaololuvut ovat parantuneet huomattavasti 1970-luvulta lähtien ja 2000-luvulla suhteellinen elossololuku on ollut jo yli 80 prosenttia (kuva 5) [1]. Muutos on suuri, sillä vielä 1960-luvulla suurin osa lapsista kuoli pian syövän toteamisen jälkeen [2].

Leukemian elossaololukujen paraneminen alkoi jo 1960-luvulla ja jatkui vielä 1970–1980-luvuilla, jolloin elossololuku oli jo yli 70 prosenttia. Nykyisin lähes 90 prosenttia sairastuneista lapsista on elossa viisi vuotta taudin toteamisen jälkeen. Huonoin ennuste on lapsilla, joilta on todettu aivojen tai keskushermoston kasvain tai luusyöpä. Näistä lapsista noin 60 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua syövän toteamisesta.

Lymfoomista erityisesti Hodgkinin lymfooman viisivuotiselossaololuvut ovat erinomaisia. 2000-luvulla 97 prosenttia sairastuneista oli elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Non-Hodgkin-lymfoomaa sairastavien elossaololuvut ovat nykyisin 89 prosentin luokkaa [1].

Kaikkien muidenkin lasten syöpien elossaololukujen suhteen Suomi on Euroopan ja maailman kärkeä [2]. Hoitotulokset ovat kansainvälisesti verrattuna erinomaisia.

Hieman vanhempien eli 15–39-vuotiaiden syöpäpotilaiden viiden vuoden elossaololuku on 87 prosenttia. Yleisimpien syöpien osalta huonoin ennuste on leukemiassa: 73 prosenttia. Muissa syövissä elossaololuku on vähintään 80 prosenttia (kuva 6). Kilpirauhassyöpään sairastuneista lähes kaikki ovat elossa viisi vuotta syövän toteamisen jälkeen, ja elossaololuku on ollut sadan prosentin luokkaa jo 1970-luvulta lähtien. Muissa yleisimmissä syövissä elossaololuku on kasvanut selvästi 2000-luvun taitteeseen asti. Sen jälkeen kasvu on tasaantunut. Koska alle 40-vuotiaiden kuolleisuus on muuten hyvin vähäistä, potilaiden suhteellinen elossaololuku käytännössä ilmaisee, kuinka suuri osuus potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua syövän toteamisesta.

Kuva 2. Syöpäkuolleisuuden kehitys alle 15-vuotiailla 1954-2013.

Elämä syövän jälkeen

Suomessa arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 7 000 aikuista, jotka ovat sairastaneet syövän alle 25-vuotiaana. Syöpähoitojen mahdolliset terveyshaitat korostuvat, kun potilaat elävät pitkään syövän jälkeen.

Kaksi kolmasosaa nuorena syövän sairastaneista kärsii fyysisistä tai psykososiaalisista myöhäishaitoista. Terveisiin sisaruksiin verrattuna somaattisten terveysongelmien riski on syövästä parantuneilla 2,5-kertainen, mielenterveysongelmien 1,8-kertainen ja syöpäsairauden tai sen hoidon aiheuttamien fyysisten haittojen 5,2-kertainen [3].

Kuva 3. Syöpäilmaantuvuuden kehitys 15–39 -vuotiailla 1954-2013.

Perheen perustaminen ja lasten terveys

Syöpärekisteri on ollut jo pitkään mukana kansainvälisessä tutkimuksessa, jonka tarkoituksena on tutkia lapsena tai nuorena aikuisena syöpähoitoa saaneiden ja heidän lastensa terveyttä. Koko väestön kattavien rekistereiden avulla on ollut mahdollista tutkia nuorena sairastuneiden syöpäpotilaiden ja heidän jälkeläisten terveyttä.

Suuressa yhdysvaltalaisessa Childhood Cancer Survivor Study -tutkimuksessa syöpäpotilaan myöhempiä sairauksia selvitettiin kyselytutkimuksilla [3]. Kyselytutkimuksen haasteena on, että potilaat muistavat sairaushistoriansa eri tavalla kuin terveet sisarukset tai verrokit. Suomessa jokainen sairaalahoitojakso päätyy Hoitoilmoitusrekisteriin, ja siksi sairauksien tunnistamiseksi on voitu käyttää rekisteritietoja. Sen ansiosta voidaan olla varmoja, että tieto syöpään sairastuneiden ja heidän sisarustensa sairauksista on yhtä luotettavaa.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää muun muassa, missä määrin säde- ja solunsalpaajahoidot ovat vaikuttaneet potilaiden ja heidän lastensa syöpiin, synnynnäisiin epämuodostumiin tai vastasyntyneiden kuolemiin sekä potilaiden hedelmällisyyteen ja myöhempään sairastavuuteen.

Tulostemme mukaan syövästä toipuneet ovat saaneet lähes puolet vähemmän lapsia kuin heidän sisaruksensa [4]. Seuraavan lapsen saaminen oli kuitenkin lähes yhtä tavallista. Naisista lapsettomiksi jäivät erityisesti ne, jotka olivat sairastuneet syöpään nuorena aikuisena ja erityisesti rintasyöpään. Leukemiasta selvinneiden pieni lapsiluku selittyi puolestaan solunsalpaajahoitojen aiheuttamalla hedelmättömyydellä.

Kuva 4. Syöpäkuolleisuuden kehitys 15–39 -vuotiailla 1954-2013.

Miehistä lapsia saivat vähiten lapsuudessaan syövän sairastaneet. Yhteys selittyy vain osin sillä, että siittiöiden pakastus mahdollistuu vasta murrosiässä. Myös sairastamisen aikakaudella oli vaikutusta nuorten aikuisten lastensaantiin. Ennen 1980-lukua sairastaneiden nuorten aikuisten lapsettomuus oli selvästi muita yleisempää. Ilmiö kuvastanee syövän hoitojen kehitystä, mutta myös henkisen ilmapiirin ja hedelmöityshoitojen muutosta.

Syöpään lapsena tai nuorena aikuisena sairastuneiden ja siitä toipuneiden naisten raskaudet näyttävät päättyvän tavanomaista useammin ennenaikaiseen synnytykseen [5]. Vatsan ja lantion alueelle annettu sädehoito yhdistyi tilastollisesti merkitsevästi ennenaikaiseen synnytykseen. Myös pelkästään solunsalpaajahoitoa saaneilla oli keskimääräistä suurempi riski synnyttää ennenaikaisesti.

Aineistossamme syöpäpotilaiden saamien lasten varhaiskuolleisuus (ensimmäisen elinvuoden aikana) tai kohtukuoleman vaara ei poikennut tilastollisesti merkitsevästi heidän sisarustensa lasten vaarasta [6]. Syövän aiemmin sairastaneiden vastasyntyneet lapset olivat kuitenkin tehostetussa valvonnassa ja tarkkailussa useammin kuin heidän sisarustensa lapset. Syöpäpotilaiden lasten syöpävaara oli jokseenkin sama kuin terveiden sisarusten lasten, kun aineistosta poistettiin tunnistetut perinnölliselle syövälle altistavat oireyhtymät [7]. Sukupuolella, syöpätyypillä tai sädehoidolla ei ollut myöskään vaikutusta jälkeläisten syöpävaaraan.

Tulokset osoittavat, että nuorena syövän sairastaneen lapsilla on samansuuruinen riski sairastua syöpään kuin heidän terveiden sisarustensa lapsilla ja väestössä yleensä, ellei kyseessä ollut perinnölliselle syövälle altistava oireyhtymä. Tulosten perusteella syövän hoidoilla ei näyttäisi myöskään olevan vaikutusta jälkeläisten syöpäriskiin.

Kuva 5. Alle 15-vuotiaiden syöpäpotilaiden suhteellisten 5-vuotiselossaololukujen kehitys vuosina 1954–2013.

Syöpä ja psykososiaalinen terveys

Suomen Syöpärekisteri on mukana yhteispohjoismaisessa hankkeessa Adult Life after Childhood Cancer in Scandinavia (ALiCCS): Socioeconomic consequences of long-term survival. Hankkeen tarkoituksena on selvittää nuorena sairastetun syövän sosioekonomisia vaikutuksia. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa ne potilasryhmät, joilla ilmenee myöhemmin haasteita.

Tutkimustuloksista on apua, kun suunnitellaan lapsena tai nuorena syövän sairastaneiden seurantaa. Tämän tiedon pohjalta pystytään tarjoamaan tarvitseville neurokognitiivista ja sosiaalista tukea sekä turvaamaan syövästä parantuneiden koulutus ja työllistyminen.

Kuva 6. 15–39-vuotiaiden syöpäpotilaiden suhteellisten 5-vuotiselossaololukujen kehitys vuosina 1954–2013.

Taulukko 1. Eri-ikäisten lasten uudet syövät keskimäärin vuosina 2009–2013.

Kirjallisuutta

[1] Madanat-Harjuoja LM, Pokhrel A, Kivivuori SM, Saarinen-Pihkala UM. Childhood cancer survival in Finland (1953-2010): A nationwide population-based study. Int J Cancer 2014; 135(9): 2129–34.

[2] Gatta G, Zigon G, Capocaccia R ym. Survival of European children and young adults with cancer diagnosed 1995-2002. Eur J Cancer 2009; 45: 992–1005.

[3] Hudson MM, Mertens AC, Yasui Y ym. Health status of adult long-term survivors of childhood cancer: a report from the Childhood Cancer Survivor Study. JAMA 2003; 290: 1583–92.

[4] Madanat LM, Malila N, Dyba T, Hakulinen T, Sankila R, Boice JD Jr, Lähteenmäki PM. Probability of parenthood after early onset cancer: A population-based study. Int J Cancer 2008; 123(12): 2891–8.

[5] Madanat-Harjuoja LM, Malila N, Lähteenmäki PM, Boice JD Jr, Gissler M, Dyba T. Preterm delivery among female survivors of childhood, adolescent and young adulthood cancer. Int J Cancer 2010; 127(7): 1669–79.

[6] Madanat-Harjuoja LM, Lähteenmäki PM, Dyba T, Gissler M, Boice JD Jr, Malila N. Early death, stillbirth and neonatal morbidity among offspring of female cancer survivors. Acta Oncol 2013; 52(6): 1152–9.

[7] Madanat-Harjuoja LM, Malila N, Lähteenmäki PM ym. Risk of cancer among children of cancer patients. A nationwide study in Finland. Int J Cancer 2010; 126(5): 1196–205.