Syöpätutkija on kuin huippu-urheilija, joka tarvitsee sponsoreita 

Norjan hiihtokuningas Klæbon sponsorisopimus takaa hänelle seuraavaksi viideksi vuodeksi lähes puolen miljoonan euron vuositulot ja loistavat mahdollisuudet panostaa harjoitteluun. Suomalainen urheilija voi olla tästä vain kateellinen. Puhumattakaan suomalaisesta syöpätutkijasta.

Huippu-urheiluun pitää panostaa rahaa, muuten ei tule menestystä. Myös syöpätutkimukseen pitää laittaa rahaa, vain sillä tavalla syntyy tulosta. Pelkkä tutkijan palo tieteeseen ei riitä. Lääketiede on hirveän kallista.

Hiihtomaajoukkue tarvitsee menestyäkseen ammattimaista valmennusta, huoltotiimin ja huippuvälineet. Syöpätutkimuksessakin työtä tehdään isossa moniammatillisessa tiimissä huippulaitteilla. Tutkimusryhmissä on monen eri alan tohtoreita: biologeja, geneetikkoja, patologeja, tilastotieteilijöitä, kirurgeja. Tietokoneet, analysaattorit ja monenlaiset laitteet ovat nopeuttaneet tutkimuksen tekoa, mutta edelleen merkittävä osa tutkimuksesta tehdään laboratorioissa käsityönä.

Otetaan esimerkkinä kymmenen hengen tutkimusryhmä. Ryhmän johtajan on maksettava palkkaa tutkijoilleen useiden vuosien ajan. Tuloksia ei synny vuodessa, puhutaan ainakin kymmenestä vuodesta. Yhden laboratoriotutkijan palkka on keskimäärin 50 000 euroa vuodessa. Kun tiimissä on kymmenen henkilöä, tarvitaan palkkakuluihin puoli miljoonaa euroa vuodeksi. Viiden vuoden perspektiivillä tarvitaan tutkijoiden työn turvaamiseksi kaksi ja puoli miljoonaa, kymmeneksi vuodeksi viisi miljoonaa.

Edellinen sisältää ainoastaan palkkoihin menevät minimikulut. Siihen on lisättävä syövän perustutkimuksessa laboratorioissa tarvittavat laitteet, soluviljelmät, reagenssiaineet, biopankkinäytteet ja sekvensointi. Tutkimusjohtaja saa kuitata jatkuvasti satojentuhansien eurojen laskuja. Lääketiede on todella hirveän kallista.

Tutkijoiden kalliista työajasta aivan liian suuri osa menee tutkimisen sijaan rahoitushakemusten laatimiseen. Tutkimusjohtaja voi joutua laatimaan kymmenenkin hakemusta vuodessa. Jokainen hakemus vie viikosta kahteen viikkoon työaikaa. Tämä tekee kahden tai kolmenkin kuukauden loven tutkimustyöhön. Voisiko huippu-urheilija pitää samanlaisen tauon harjoittelusta?

Voittaako suomalainen vielä?  

Suomalaiset ovat norjalaisten tavoin urheiluhullua kansaa. Kun suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen lähtevät hiihtämään kilpaa, mikään ei maistu makeammalta kuin suomalaisen voitto.  

Urheilumenestys on ollut kansallisen itsetunnon keskeinen rakennusaine. Sinivalkoisten lasien läpi katsottuna meistä löytyy poikkeuksellista lahjakkuutta ja olemme kovempia tekemään töitä kuin muut.  

Sekin on tärkeää, että pärjäämme ruotsalaisille ja norjalaisille lääketieteessä. Olisihan se kurjaa, jos olisimme sairauksien hoidossa naapuriavun varassa. Lähettäisimme Ruotsiin lapset saamaan hoitoa, kun meillä ei ole osaamista omasta takaa.  

Meillä on huipputekijöitä myös tieteessä. Useat suomalaiset syöpätutkijat ovat kansainvälisesti arvostettuja. Parhaat syöpätutkijamme saavat tutkimustuloksiaan alan arvostetuimpiin julkaisuihin ja tekevät yhteistyötä aivan maailman huippututkimusryhmien kanssa. 

Syöpätutkijoiden menestyminen ei tuo kunniaa vain heille itselleen, vaan siitä hyötyvät kaikki suomalaiset. Syöpä on niin yleinen sairaus, että syöpätutkimuksella on valtava merkitys kansakunnan selviytymiselle. Syöpään sairastuu yli 34 000 suomalaista vuosittain ja määrän arvioidaan tulevina vuosina kasvavan. 

Meiltä puuttuu rahaa  

Meillä ei ole jaettavana lääketieteeseen yhtä paljon varoja kuin naapurissa. Ruotsissa suurin yksityinen syöpätutkimusta tukeva säätiö Cancerfonden jakoi vuonna 2019 tutkimukseen 73 miljoonaa euroa. Syöpäsäätiö jakoi reilut 8 miljoonaa. Syöpäsäätiön rahoitus vastaa noin viidesosaa syöpätutkimuksen kokonaisrahoituksesta Suomessa. Mittaluokkaero Ruotsiin on valtava. 

Syöpäsäätiö pystyy rahoittamaan tällä hetkellä noin neljäkymmentä prosenttia niistä tutkimushankkeista, joihin rahoitusta haetaan. Rajoittavana tekijänä ei ole tutkimuksen laatu – hankkeet ovat hyvin korkeatasoisia – vaan käytettävissä olevat varat.  

Valtion rahoitus tutkimukseen on riittämätöntä. Sairaaloissa tehtävään terveyden tutkimukseen budjetoitu valtion rahoitus on romahtanut kahdessakymmenessä vuodessa 90 miljoonasta 20 miljoonaan euroon. 

Jotta me Suomessa pysymme naapurimaiden tahdissa syövän hoidossa tulevaisuudessa, meidän pitää pystyä tukemaan syöpätutkijoiden työtä paremmin. Rahaa tarvitaan paljon lisää valtion kassasta ja rahaa tarvitaan myös suomalaisilta lahjoittajilta, jotka kokevat asian tärkeäksi. 

Voisimme urheiluhengessä laittaa pientä kilpailua pystyyn. Näytetään, että meilläkin osataan ja pystytään. Olisihan se hienoa päästä noutamaan lääketieteen Nobel-palkinto syöpätutkimuksesta Ruotsin kuninkaalta.