Tulin Syöpärekisteriin töihin kesäksi 1975 kehittelemään atk-systeemiä. Se ”lyhyt työsuhde” on nyt venynyt 47 vuoden mittaiseksi. Roolikseni muotoutui atk-järjestelmävastuun ohessa varsin pian rekistereihin kerättyyn tietoon perustuva tutkimustyö. Syöpärekisterissä oli jo maailmanluokan tutkijat vastaamassa syövän sekundaari- ja tertiaariprevention tutkimuksista: Matti Hakama joukkotarkastusten guruna etsimässä keinoja löytää syövät mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja Timo Hakulinen eloonjäämisanalyysien mestarina tunnistamassa seikkoja, jotka vaikuttavat syövästä selviytymiseen. Sen sijaan primaariprevention puolella oli tilaa, joten asetin tavoitteekseni löytää syövän riskiä lisääviä tekijöitä, joita poistamalla voitaisiin estää syöpiä ilmaantumasta. 1970-luvulla alkoi voimistua vaatimus, että syöpää eniten aiheuttavaa syytä eli tupakointia pitäisi yrittää vähentää. Lääkintöhallituksen aloitteesta Syöpärekisterissä tehtiin laskelmia siitä, kuinka paljon erilaiset tupakoinnin vähentämisstrategiat estäisivät syöpiä. Houkuteltaisiinko piintyneet tupakoitsijat luopumaan tavastaan vai kohdistettaisiinko resurssit nuoriin, jotta voitaisiin vähentää tupakoinnin aloittajien määrää? Ensimmäisessä vaihtoehdossa vaikutukset näkyisivät heti, kun taas jälkimmäisessä hyödyt ilmenisivät yli 20 vuoden päästä mutta olisivat suurempia. Teimme Timo Hakulisen kanssa toivotut ennusteet aina vuoteen 2050 asti. Nyt tiedetään keuhkosyöpään sairastuneiden miesten vuosittaisen määrän olevan alle puolet siitä, mitä Lääkintähallituksen kaikkein yltiöoptimistisimmassa arviossa pidettiin mahdollisena. Riskitekijöiden esiintyvyyteen voidaan siis vaikuttaa. Syöpärekisterin tehtäviin oli kirjattu ”mahdollisesti kohonneessa syöpäriskissä olevien väestöryhmien seuranta”, millä perusteella syöpätietokannan jatkeeksi kerättiin tiedostoja henkilöistä, joita katsottiin tarpeelliseksi seurata. Näitä henkilöitä olivat muun muassa ihmiset, työskentelivät työoloissa, joihin pelättiin liittyvän syöpävaaraa tai jotka asuivat syöpävaarallisiksi koetuilla alueilla. Tässä kirjoituksessa kuvaan asuinympäristöön ja työoloihin liittyvän syöpävaaran tutkimista. Työterveyslaitos keräsi työympäristössään syöpävaarallisille altisteille altistuneista henkilöistä lakisääteisesti ASA-rekisteriä, jonka suunnittelussa ja myöhemmässä syöpäseurannassa Syöpärekisteri oli avainroolissa. Tutkimuksen piiriin kuuluivat muun muassa kumi-, lasi-, öljynjalostus-, metalli- ja kemian teollisuuden työntekijöitä. Syöpäseurannassa olevia aineistoja tulisikin seurata hyvin pitkiä aikoja. Monissa tutkimuksissa on käynyt niin, että tuoreesta aineistosta tehdään julkaisu, jonka loppukaneettina mainitaan tarkastelujakson olevan liian lyhyt vahvojen päätelmien tekoon ja uuden tarkastelun olevan tarpeen joskus tulevaisuudessa. Tiedot Suomen kaikista asbestilouhoksilla työskennelleistä henkilöistä oli koottu jo 1960-luvulla Lauri Meurmanin ja Matti Hakaman johdolla, mutta heidän syöpäriskeistään oli uutta kerrottavaa vielä 2020-luvulla. Tämä on hyvä muistutus siitä, että aika altistuksesta syövän kehittymiseen on yleensä pitkä, asbestin kohdalla vuosikymmeniä. Syöpärekisterin seurannassa olevia aineistoja oli toista sataa, ja ne pidettiin niin alati muuttuvan tietojenkäsittelytekniikan kuin vuosittaisten kuolinpäivitysten puolesta ajanmukaisina niin, että milloin tahansa pystyttiin tarvittaessa laskemaan syöpäriskiluvut noin päivän varoajalla. Nykyisten tutkimuslupatulkintojen ja -käytänteiden aikana on valitettavasti käynyt niin, että aineistojen säilyttäminen Syöpärekisterissä myöhemmin tehtävää tutkimusta varten on muuttunut jokseenkin mahdottomaksi ja jopa laittomaksi. Syöpärekisteriin yritettiin sitkeästi vuosikausien ajan turhaan saada tutkimusaineistojen arkistointioikeutta, ja 2020-luvulla lopulta suuri joukko aineistoja jouduttiin tuhoamaan ennen kuin oli saatu selvitetyksi kaikki tieto kyseisten ihmisjoukkojen syöpäriskistä. Näistä aineistoista yksi maailmalla eniten julkisuutta saanut oli lentoemäntien ai neisto, joka koottiin alun perin siksi, että epäiltiin lentokonematkustajien tupakoinnin synnyttävän syöpiä. Tämä epäilys ei käynyt toteen, mutta sitten tutkimuksen mielenkiinto siirtyi kosmisen säteilyn vaarallisuuteen. Vuonna 1995 Syöpärekisterissä tästä asiasta tehty maailman ensimmäinen julkaisu osoitti pitkään lentoemäntinä työskennelleillä naisilla olevan kaksinkertainen rintasyöpäilmaantuvuus muuhun naisväestöön verrattuna. Havainto käynnisti sarjan monikansallisia tutkimushankkeita lentoemäntien syöpä riskistä, ja pian tutkimus laajeni koskemaan myös lentäjiä. Rintasyöpää koskeva havainto toistui kaikkialla, mutta kunnon selitystä ei löytynyt. Niin pieni säteily ei voinut teorioiden mukaan aiheuttaa näin suurta riskiä. 2000-luvulla on alettu uskoa, että syövän taustalla saattavat olla vuorokausirytmin häiriöt. Lentohenkilöstötutkimukset olivat tärkeänä perusteluna, kun IARC:n luokitteli yötyön todennäköisesti syövän riskiä lisääväksi tekijäksi. Koska lentohenkilöstöä koskevat havainnot saattoivat olla yleistettävissä myös paljon lentäviin liikemiehiin, tämä suomalaistutkimuksemme pääsi Time-lehden kansijutuksi. Erillisten työpaikka-aineistojen kokoaminen ja kunnostaminen laadukkaaksi tutkimusaineistoksi oli sen verran suuritöistä, että 1990-luvulla Syöpärekisterissä ryhdyttiin pohtimaan ammatteihin liittyvien syöpäriskien tutkimista valmiiksi rekistereistä saatavien tietojen avulla. Väestölaskennoissa kysyttiin jokaisen ihmisen ammatti joka viides vuosi, ja tiedot koodattiin ja talletettiin Tilastokeskuksessa. Kun nämä tiedot yhdistettiin Syöpärekisterin tietoihin, voitiin laskea ”napin painalluksella” minkä tahansa syöpätaudin riski missä tahansa ammatissa. Kun lisäksi laadittiin Työterveyslaitoksen Timo Kauppisen vetämän asiantuntijajoukon voimin FINJEM-ammattialtistusmatriisi, joka kertoi, kuinka paljon missäkin ammatissa minäkin ajankohtana altistuttiin kemikaaleille, pölyille, stressille, liikunnan puutteelle ja muille syöpäriskiin mahdollisesti vaikuttaville tekijöille ja vielä selvitettiin tupakoinnin, alkoholin käytön ja lihavuuden yleisyys eri ammateissa, oli valmiina työkalu, jonka perusteella voitiin arvioida ammattien riskitekijöiden annosmäärän vaikutusta syöpäriskiin. Työ alkoi Suomessa, mutta laajeni NOCCA-projektin myötä kaikkiin Pohjoismaihin, ja samaa dataa ja menetelmiä käyttivät lopulta tutkijat kymmenistä maista. Suomalaisen kansainvälistä huipputasoa edustavan rekisteripohjaisen tutkimuslinjan tehokkuudesta kertoo se, että parhaina vuosina Syöpärekisterin julkaisuluettelo laajeni uudella julkaisulla keskimäärin kerran viikossa. Tutkimusten merkityksestä puolestaan on osoituksena se, että pelkästään minun primaaripreventiojulkaisuihini on viitattu noin 60 000 kertaa tieteellisissä julkaisuissa ympäri maailmaa.
