Kaikkea muuta kuin selvät kriteerit
0.3 prosenttia valtionbudjetista. Se on sotejärjestöjen valtionavustusten osuus koko Suomen valtion menoista. Tästä osuudesta leikataan nyt merkittävästi. Elokuun budjettiriihessä vahvistetaan kevään kehysriihessä päätetyt leikkaukset ja vuonna 2027 julkinen rahoitus sotejärjestöille tullee olemaan 190 miljoonaa.
Vielä vuonna 2024 rahoitus oli noin 383 miljoonaa, joten pudotus on nopea. Mitään alasajoavustuksia ei ensi vuodelle ole tulossa, joten järjestöjen pitäisi kyetä sopeuttamaan toimintaansa jo tämän vuoden puolella, vaikka ennakkotieto ensi vuodelle myönnetyistä STEA-rahoituksista tulee vasta joulukuussa.
Tällä viikolla julkistettujen, ministerin päättämien avustuskriteerien toivoisi selventävän tilannetta, mutta ne ovat valitettavan epäselvät. Avustusta ei tulla myöntämään järjestöille, joiden ”toiminta kohdistuu pääasiassa yhteen tiettyyn ei-terveydellisperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään”. STEA ei osaa kertoa mitä tämä tarkoittaa eikä mitään listaa avustuskelpoisista tai -kelvottomista sosiaali- ja terveysalan järjestöistä ole kuulemma olemassa.
Julkisuudessa perussuomalaiset ovat kuitenkin pitäneet esillä mm. maahanmuuttajajärjestöjä, monikulttuurisia järjestöjä, pakolaisjärjestöjä, turvapaikanhakijoihin kohdentuvaa työtä ja nimeltä on mainittu esimerkiksi Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestö, joka auttaa mm. paperittomia. Vaikuttamistyötä ja muiden järjestöjen neuvontaa ei tuettaisi enää ollenkaan, joten mm. SOSTEn toiminta on vaakalaudalla.
Yleisesti on arveltu, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen järjestöt ovat myös tulilinjalla, muiden vähemmistöjen ja ihmisoikeusjärjestöjen lisäksi, mutta ”ei-terveysperustainen tausta- tai identiteettiryhmä” on niin epämääräinen käsite, että sen voisi tulkita koskevan myös mm. vanhuksia, lapsia, eläkeläisiä, omaishoitajia, asunnottomia tai vaikkapa surujärjestöjä.
Päänvaivaa tuottavat myös varakkuuslaskentakriteerit. Syöpäjärjestöissä yritetään parhaillaan selvittää, miten meidän kaltaisessamme aluejärjestöjen, potilasjärjestöjen, valtakunnallisen katto-organisaation ja säätiön kokonaisuudessa tilannetta oikein pitäisi tulkita.
Todennäköistä on, että STEA-rahoituksen osuus budjetissamme tulee merkittävästi vähenemään. STEA-rahoitusta saadaan tällä hetkellä nuorten terveyden edistämiseen ja tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön ehkäisemiseen (THL:n Kansanterveyspalkinnolla palkittua työtä!), syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä kurssitoimintaan ympäri Suomen sekä syöpäteemoista viestintään ja vaikuttamiseen. Osalle alue- ja potilasjärjestöistä STEA-rahoitus turvaa tuki-, kriisi- ja neuvontatoiminnan.
Elämässä tulee vastaan monta tilannetta, jossa julkinen sektori ei tarjoa ihmisille riittävästi tukea. Tämä julkisten palvelujen ja ihmisten arjen välinen tila on se kolmas sektori ja kansalaisyhteiskunta, jota on aikaisemmin arvostettu. Tässä tilassa ihmisillä on vapaus toimia toisten puolesta, nostaa erilaisia teemoja päättäjien tietoisuuteen, vaikuttaa tärkeiksi katsomissaan asioissa ja olla avuksi.
Eikö tämä olisi sen 0,3 prosentin väärti?
