Vaalit, valtaa ja arvovalintoja
Koko kesän ja syksyn järjestökenttä on puhuttanut historiallisen suuret valtion avustusleikkaukset sekä poliittisesti kiistelyt STEA avustuskriteerit. Lisäksi on uutisoitu lukuisien järjestöjen muutosneuvotteluista.
Olen myös itse joutunut yhdistysten hallituksen jäsenenä päättämään merkittävistä sopeuttamistoimista ja muutosneuvotteluihin ryhtymisistä. Tuntuu kohtuuttomalta, että sadoilta järjestöjen ammattilaisilta loppuvat työt. Samanaikaisesti meillä Suomessa vallitsee poikkeuksellisen korkea työttömyys.
Hyvä hallinto ja rakenteen mahdollistavat vastuullisen kohtaavan työn
Koen, että järjestöjen leimaaminen ja negatiivisten mielikuvien luominen järjestöistä hyödyttöminä, poliittisesti värittyneinä ja hallinnollisina rahasyöppöinä heikentää merkittävästi kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä. Tällainen puhe rapauttaa yhteiskunnallista luottamusta sekä kansallista yhteenkuuluvuutta ja yhteisvastuuta, jota tarvitsemme erityisesti kriisien keskellä. Järjestöjen avustuksien leikkausia perustellaan valtion talouden sopeuttamisella ja välttämättömällä talouskurilla. Lisäksi halutaan siivota järjestörälssi. Avustus halutaan kohdistaa “aitoon” kohtaavan työhön.
Todellisuudessa sote-järjestöjen valtionavustukset ovat vain 0,3 % valtion kokonaisbudjetista, ja noin 7 prosenttia kaikista valtionavustuksista. Kohtaavaa työtä tekevissä järjestöissä tarvitaan ammattilaisia myös hallintoon ja viestintään. Nämä tehtävät eivät ehkä näy ulospäin yhtä konkreettisesti kuin kohtaavat toiminta ja palvelut, mutta ilman näitä tehtäviä kohtaavaa työtä on lähes mahdotonta tehdä pitkäjänteisesti ja vastuullisesti. Arvostettu suomalainen taloustieteilijä Sixten Korkman kirjoitti HS kolumnissa 5.10. valtion velkaantumista ei pidä taittaa nykyisen kaltaisilla pikasäästöillä. Sopeutukset pitää tehdä harkiten ja yhteiskunnallisesti reilusti. Nykyiset pikasäästöt, jotka ovat sysätty vähävaraisten harteille, voivat pidemmän päälle vain lisätä mm. valtion sosiaalimenoja.
Järjestöt, poliittinen pelinappula vaalien alla
Järjestöihin kohdistuvia avustusleikkaukset on kuvattu tietoisiksi arvovalinnoiksi, joiden tavoitteena on heikentää yhteiskunnan heikommassa asemassa olevien yhteiskunnallista turvaa. On myös esitetty, että avustusleikkausten kohdistuvan sellaisten järjestöjen toimintaan, joiden arvomaailma tai toiminta ei sovi hallituspuolueiden linjaan. Kansainvälisestikin on havaittavissa, että maahanmuuttoon, ihmisoikeuksiin, vähemmistö-, sukupuoli-identiteetti, ympäristönsuojeluun ja sosiaaliturvaan liittyvät järjestöt joutuvat useinkin poliittisen kiistelyn keskiöön.
Lisäksi on kritisoitu merkittävästi järjestöjen tekemää yhteiskunnallista vaikuttamista. Poliittisessa pelissä järjestöjen asiantuntijuus halutaan sivuttaa väittämällä, että järjestö ajaa vain omaa kapeaa etuaan yleisen edun sijasta. Tämä vallitseva tilanne näyttäytyy näin vaalien alla sellaisena, että nykyiset päättäjät tai puolueet pyrkivät hyödyntämään järjestöjä omiin tarkoituksiinsa tai murentamaan järjestöjen uskottavuutta oman poliittisen hyödyn saamiseksi.
Vastuullisia arvovalintoja
Nähtäväksi jää millainen hallitus tulee muodostumaan demokraattisten vaalien jälkeen. Itse kyllä odotan tulevalta hallitukselta vastuullisempia arvovalintoja. Hyvinvointivaltion perusta nojaa ajatukseen siitä, että yhteiskunta kantaa kollektiivisen vastuun kansalaistensa hyvinvoinnista, sosiaalisesta turvallisuudesta ja taloudellisesta tasa-arvosta. Sen ytimenä on pyrkimys taata jokaiselle ihmiselle ihmisarvoinen elämä ja perustoimeentulo elämäntilanteesta riippumatta.
Järjestöjen perustehtävä on kautta historian ollut tarjota tukea, luoda yhteisöjä, lisätä osallisuutta sekä edistää tiettyjen haavoittuvien kohderyhmien hyvinvointia, arjessa selviytymistä ja toimintakykyä. Tästä nyt sitten halutaan kuitenkin leikata samalla kun julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto on myös historiallisen suurissa talousvaikeuksissa.
Tällä hetkellä julkisia varoja kuluu runsaasti jo syntyneiden sosiaali- ja terveysongelmien hoitamiseen ennaltaehkäisyn sijasta. Järjestöjen tekemä työ on yhteiskunnallisesti erittäin merkityksellistä, sillä se paikkaa julkisen sektorin aukkoja, luo yhteisöllisyyttä ja antaa ihmisille mahdollisuuden toimia heille tärkeiden arvojen puolesta.
Toiveeni on, että seuraavalla hallituskaudella terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät otetaan huomioon kaikkien yhteiskunnallisten sektoreiden poliittisessa päätöksenteossa tai päätöksien vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin ainakin ennakkoarvioidaan läpinäkyvästi.
