Tutkinko rinnat vai en?
Ensimmäinen kosketukseni rintasyöpäaiheeseen oli hyvin konkreettinen: pieni selkeästi erottuva kyhmy opetusnuken rinnassa teini-ikäisten sormieni alla.
Terveystiedon tunnilla opettelimme nuken avulla oikeaa tekniikkaa rintojen tutkimiseen ja ydinviesti kaivautui syvälle selkärankaan: rinnat on muistettava tutkia säännöllisesti ja systemaattisesti, juuri oikeassa kohtaa kuukautiskiertoa.
Huithapelina, mutta murehtimaan taipuvaisena ihmisenä olen tuntenut asiasta syyllisyyttä nyt jo yli 40 vuotta. Kyllähän minä rintojani tutkin, kun muistan, mutta mitään excel-taulukkoa tunnusteluistani ei saisi luotua.
Tunsinkin suurta helpotusta, kun kuulin ammattilaisten ohjeistuksenkin ajan saatossa eläneen. Omatarkkailua edelleen suositellaan kaikille rinnat omistaville, mutta painopiste on siirtynyt kaavamaisesta aikataulusta omien rintojen tuntemiseen: omat rinnat tulisi tuntea niin hyvin, että tietää, jos niissä tapahtuu muutoksia.
Tutkimuksesta tuntemukseen siirtyminen nostaa vuoren harteiltani! Olennaista on bongata muutokset varhaisessa vaiheessa ja uskaltaa olla nopeasti yhteydessä ammattilaisiin.
Olen hyvin kiitollinen siitä, että seulontakutsut ovat itseäni järjestelmällisempien tahojen vastuulla. Minun ei tarvitse muistaa, koska viimeksi kävin papakokeessa tai mammografiassa, järjestelmä hoitaa ja vastuulleni jää vain ilmestyä paikalle.
50 vuoden rajapyykin ylittäminen tuntuikin etuoikeudelta: vihdoinkin joku välittää minunkin tisseistäni! Pelätä kyllä osaan, mutta ilman erityistä syytä (tai erittäin kattavaa työterveyshuoltoa) ei mammografiaan ole viime vuosina tullut hakeuduttua. Nyt tuntuu kuin olisin paremmassa turvassa.
Toivon lämpimästi, että rintasyövän seulominen nykyistä laajemmilta ikäluokilta – nykyisten 50–69 -vuotiaiden sijasta 46–74-vuotiailta – saisi sekä laajaa poliittista tukea että pikaista rahoitusta. Rintasyöpä on edelleen naisten yleisin syöpä ja kohdeikäryhmän laajentaminen on osoitettu kustannusvaikuttavaksi.
Aina voi olla huolissaan, mutta huolta voi myös vähentää tai ainakin säännöstellä. Seulontakutsujen välissä koetan suhtautua alituisesti muuttuvaan kehooni lempeän uteliaasti. Pidän itseäni silmällä, mutta en stressaa.
