Toipumiseen tarvitaan itsemyötätuntoa
Tapaan tällä hetkellä asiakkaita, jotka elävät syöpähoitojen jälkeistä arkea.
Monet kertovat pätkäisistä unista, tunteiden vuoristoradasta ja voimavaroista, jotka loppuvat nopeammin kuin odotti. Hoitoväsymys uuvuttaa ja muisti pätkii kesken lauseen.
Silti monella elää vahvana ajatus pikaisemman toipumisen eetoksesta: ”Tässä vaiheessa pitäisi jo jaksaa kuten ennen. Pitäisi nukkua paremmin. Pitäisi päästä yli peloista.” Moni potee sitä, ettei keho, olemus tai mieli ole yhtä pystyvä tai skarppi, kuten aiemmin. Uuden itsen hyväksyminen ottaa koville.
”En halua katsoa itseäni peilistä”, eräs asiakas kuvaili pettymystä itseensä, kun hormonihoidot olivat kasvattaneet vyötärönympärystä.
”Inhottaa nämä arvet, hyi”, toinen kertoi.
Toipuminen rankoista syöpähoidoista ei kuitenkaan ole suoritus, jossa palataan mahdollisimman nopeasti entiseen. Se on matka, jossa keho ja mieli hakevat uutta tasapainoa, usein hitaammin ja mutkittelevammin kuin toivoisimme.
Hoitojen jälkeen hermosto voi olla pitkään kuormittunut. Univaikeudet, herkistyminen ja uuvahtaminen eivät ole merkkejä epäonnistumisesta, vaan siitä, että keho yrittää toipua.
Liekö syypäänä yhteiskunnan tehokkuusajattelu, somevirran ihanteet tai vertailu toisiin.
Onko meiltä unohtunut itsemyötätunto?
Miten puhuisit hyvälle ystävällesi?
Keskustelen asiakkaiden kanssa mielen hyvinvoinnista, voimavaroista ja vahvuuksista. Pyydän heitä aina pohtimaan, mitä itsemyötätunto heille merkitsee? Sallivatko he itselleen lempeän, rohkaisevan, saati kannustavan sisäisen puheen?
Tämä taito unohtuu helposti juuri oman itsen kohdalla. Herkemmin nousee sättivä piru olkapäälle. Hyvälle ystävälle keksittäisiin kyllä vastaavassa tilanteessa sanottavaa: ”Oletpa kokenut paljon, aivan ymmärrettävää ottaa pidempi tauko” tai ”Olet jaksanut jo kävellä korttelin ympäri, se on enemmän kuin viikko sitten”.
Itsemyötätunto on taito, jota kannattaa harjaannuttaa. Tutkimusten mukaan se tukee elämänlaatua ja vähentää koettua ahdistuneisuutta. Itsemyötätuntoa voi harjoitella keskittymällä omiin ajatuksiin ja niiden muokkaamiseen ystävällisempään muotoon, käyttämällä mielikuvaharjoittelua sekä käyttämällä kehoa -esimerkiksi hengitysharjoituksia- mielen rauhoittamiseen.
Käytännössä itsemyötätunto voi olla hyvin pieniä asioita:
- sen hyväksyminen, että jaksaminen vaihtelee
- ajatus: “tämä riittää tänään”
- kehon rajojen kunnioittaminen, vaikka mieli vaatisi enemmän
- vertailun huomaaminen ja siitä tietoisesti irrottautuminen
- lupa iloita pienistä asioista ilman, että vähättelee niitä
Kokeile tänään yhtä pientä itsemyötätunnon tekoa: mitä lempeää voisit sanoa itsellesi juuri nyt?
