Suojataan syöpään sairastuneiden arkea
Kun syöpä tulee perheeseen, elämä muuttuu hetkessä. Silloin ei riitä, että hoidot toteutuvat lääketieteellisesti oikein. Tarvitaan myös tukea arkeen, jaksamiseen ja sairauden herättämien tunteiden käsittelyyn.
Juuri tähän tarpeeseen Syöpäjärjestöjen kurssit vastaavat. Siksi mahdolliset STEA-leikkaukset eivät ole vain talouskysymys. Kevään kehysriihessä linjattavat järjestöavustusten lisäleikkaukset eivät liity vain valtiontalouden tasapainottamiseen, vaan toteutuessaan niiden vaikutukset näkyisivät suoraan syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä arjessa.
Viime vuonna Syöpäjärjestöjen kursseille haki 1374 ihmistä ja mukaan pääsi 736. Jo nyt lähes joka toinen hakija jää ilman paikkaa. Jos rahoitusta leikataan, kursseja on vähemmän ja ilman tukea jää vielä useampi. Kyse ei ole ylimääräisestä palvelusta, vaan tuesta, jota ihmiset oikeasti tarvitsevat sairauden keskellä ja sen jälkeen.
Kurssien merkitys näkyy myös palautteessa. Kurssit koettiin hyvin hyödyllisiksi, ja 90 prosenttia vastaajista suosittelisi niitä samassa tilanteessa olevalle. Myös henkilökohtaisten tavoitteiden osalta palaute oli vahvaa: lähes kaikki kokivat kurssin tukeneen oman tavoitteensa saavuttamista ainakin osittain, useimmat täysin.
On väärä käsitys, että kurssit olisivat pelkkää yhdessä oloa tai kahvittelua. Todellisuudessa ne ovat ammatillisesti ohjattua ja tavoitteellista tukea, jossa sairastunut saa konkreettisia keinoja jaksamiseen, vaikeista asioista puhumiseen ja oman elämän rakentamiseen eteenpäin.
Kun lapsi sairastuu syöpään, koko perheen elämä järkkyy.
Leikkausten merkitys korostuu erityisesti perheiden kohdalla. Syöpäjärjestöt on käytännössä ainoa taho, joka järjestää kursseja perheille. Jos tästä toiminnasta leikataan, moni perhe jää ilman tukea, joka auttaa kantamaan arkea silloin, kun sairaus kuormittaa ihmissuhteita, kaventaa elämää ja eristää muista.
Juuri siksi kurssit ovat niin tärkeitä: niissä yhdistyvät ammatillisesti ohjattu tuki, vertaisten kohtaaminen ja mahdollisuus pysähtyä yhdessä sairauden muuttaman arjen äärelle. Kun vastaavia kursseja ei ole saatavilla muualta, leikkaukset tarkoittavat käytännössä sitä, että moni perhe jää kokonaan ilman konkreettista apua ja kokemusta siitä, ettei heidän tarvitse selvitä yksin.
Viime vuonna Syöpäjärjestöt vahvistivat perheiden tukea monella tavalla. Syöpäjärjestöt kouluttivat vapaaehtoisia tukemaan lasten arkea, vahvistivat ammattilaisten osaamista perheiden ja parisuhteen tukemisessa sekä pilotoivat uuden parisuhteen tukemiseen tarkoitetun ryhmämallin. Tämä työ ei ole sivuroolissa, vaan olennainen osa Syöpäjärjestöjen tapaa tukea syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään kokonaisvaltaisesti.
Kyse on lopulta siitä, saako syöpään sairastunut ja hänen läheisensä tukea silloin, kun sitä eniten tarvitaan, vai jäävätkö he yksin. Syövän kanssa ei tarvitse olla yksin. Sen pitäisi näkyä myös päätöksissä.
