Kerran vielä, kaikki yhdessä: saattohoitolaki nyt!
Kyllä huomaa, että on vuosi vaaleihin. Kansanedustajat palasivat vuodenvaihteen istuntotauolta töihin helmikuun alussa ja kaikki merkit viittaavat vaalien lähestymiseen. Hallitus katselee työlistaansa ja teroittelee saksiaan siihen malliin, että sosiaali- ja terveysministeriössä vaihdettiin yllättäen ministeriä.
Tässä kohtaa kautta hallituspuolueiden välit yleensä alkavat kiristyä ja jokainen kansanedustaja haluaa nostaa omaa profiiliaan, kukin tavallaan. Odotettavissa on sekä hallituksen sisäistä kiistelyä että ärhäköityviä äänenpainoja oppositiosta. Kehysriihen tienoilla huhtikuun lopussa draamaa on taatusti ilmassa ja järjestöissä odotellaankin kauhulla uuden soteministerin äkkiliikkeitä järjestörahoituksen suhteen.
Hallituksen päätöksentekokyky ja -halu yleensä hidastuu kauden loppua kohden, mutta yksi tärkeä kokonaisuus olisi vielä saatava eduskunnassa maaliin asti: saattohoitolaki.
Kansalaisten oikeutta osaavaan ja riittävään elämän loppuvaiheen hoitoon on peräänkuulutettu vuosia jollei vuosikymmeniä. Palliatiivista hoitoa on kehitetty suositusten pohjalta ja hankerahalla viime vuosina paljon, mutta hyvinvointialueilla palliatiivisista osastoista, osaavista hoitajista ja saattohoitopaikoista säästetään miten sattuu.
Ongelma on tunnistettu ja hallitusohjelmassa on harvinaisen pitkä ja selkeä kirjaus asiasta. Tehokkaan ja osaavan kivunhoidon tarpeen lisäksi hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallitus haluaa varmistaa elämän loppuvaiheen arvokkuuden ilman kärsimystä ja yksilölliset tarpeet huomioiden.
Selvemmin ei voisi sanoa: ”Tarpeelliset erityisjärjestelyt hyvälle saattohoidolle ja palliatiiviselle hoidolle toteutetaan riippumatta siitä, tapahtuuko hoito kotona, palvelutalossa tai sairaalassa, kielelliset sekä kulttuuriset tarpeet huomioiden ja eriasteiset vammaisuudet huomioiden. Selkeytetään säädöksiin oikeus saattohoitoon, joka turvaa hyvän elämän loppuvaiheen hoidon riippumatta ihmisen asuinpaikasta tai hoitopaikasta. Varmistetaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaaminen ja saatavuus sekä omaisten huomioiminen palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa”.
Jostain syystä asian täsmentäminen lakiin on kuitenkin kestänyt hallituskauden viimeiseen vuoteen asti, hoputtamisesta huolimatta. Viime vuoden puoliväliriihessä samasta asiasta päätettiin vielä uudestaan, että ”toteutetaan pikaisesti lain sanamuotojen tarkennus, jotta jokaiselle tulee lakisääteinen oikeus saattohoitoon”.
Nyt tämä terveydenhuoltolain täsmennys on vihdoin tulossa lausuntokierrokselle (toivottavasti jo ensi viikolla) ja hallituksen esitys olisi tarkoitus antaa eduskunnalle ennen vappua.
On vaikea ajatella, että joku eduskunnassa vastustaisi kuolevan ihmisen hyvän hoidon turvaamista. Politiikka on kuitenkin ihmeellistä ja aika saattaa loppua tältäkin eduskunnalta kesken.
Siksi haluankin kannustaa kaikkia puolueita salin kaikilta laidoilta: nyt teillä on näytön paikka! Suomalaisten luottamus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saantiin että poliitikkoihin on jo muutenkin alhainen, eikä se kestä enää sitä, että kaikkein hauraimpien, kivuliaimpien, vanhimpien ja sairaimpien potilaiden hoitoa ei saataisi edelleenkään kuntoon.
Läheisten sydän ei enää kestä.
Nyt on aika saada Suomeen saattohoitolaki. Saa suorittaa!
