Kenellä on vastuu, kun teollisuus koputtaa oveen?

Kuuntelin SuomiAreenassa Savuton nikotiiniala ry:n järjestämän paneelin, jossa haettiin niin sanotusti “tasapainoa” elinkeinoelämän vapauden, verotuksen ja terveyden välillä.

Todellisuudessa asetelma ei ole neutraali: vastakkain ovat väestön terveys ja toimiala, jonka liiketoiminta perustuu riippuvuuteen.

Keskustelussa nikotiinin haitoista annettu alustus jäi puutteelliseksi. Erityisesti puuttui keskeinen näkökulma: haitat nuorten aivojen kehitykseen ja riippuvuuden syntyyn liittyvä riski. Käypä hoito suosituksen mukaan tupakka- ja nikotiinituotteiden ehkäisy tulee kohdistaa juuri lapsiin ja nuoriin, koska käyttö alkaa varhain ja riippuvuus voi syntyä jo nuorena.

Tämä ei ole sattumaa, vaan keskustelun kehys on rakennettu tietoisesti valikoiden.

Kansainväliset linjaukset korostavat, että tupakka- ja nikotiiniteollisuudella on järjestelmällinen intressi vaikuttaa sääntelyyn. WHO:n tupakkapuitesopimus velvoittaa suojaamaan päätöksenteon näiltä intresseiltä, koska ne ovat perustavanlaatuisessa ristiriidassa kansanterveyden tavoitteiden kanssa. Tämä koskee KAIKKEA päätöksentekoa kansallisesti ja kansainvälisesti.

Paneeliin osallistuneet poliitikot eivät selvästikään tunnistaneet ongelmaa.

Hälyttävä esimerkki läheltä

Suomalaispolitiikot eivät ole yksin puolustamassa teollisuutta, joka käyttää nuoria tupakka- ja nikotiiniteollisuuden koekaniineina.

Pääsiäisenä uutisoitiin Ruotsin poikkeuksellisen voimakkaasta reaktiosta Ranskan nikotiinipussikieltoon. Toisen maan nuorten suojelemiseen tähtäävä päätös kehystettiin poliittisena hyökkäyksenä, ja nikotiinituotteita puolustettiin avoimesti valtiovallan taholta.
Tässä vaiheessa emme enää puhu neutraalista sääntelykeskustelusta, vaan arvopohjaisesta kannanotosta, jossa taloudelliset intressit asetetaan avoimesti kansanterveyden edelle. On syvästi huolestuttavaa seurata, miten tupakka- ja nikotiiniteollisuuden näkemykset voivat kietoutua osaksi kansallista itseymmärrystä ja poliittista päätöksentekoa.

Velvoitteet eivät ole mielipidekysymyksiä

Maailman terveysjärjestön tupakkapuitesopimus (WHO FCTC) velvoittaa sopimusvaltioita suojelemaan terveyspolitiikkaa tupakka- ja nikotiiniteollisuuden kaupallisilta intresseiltä. Sekä Suomi että Ruotsi ovat tämän sopimuksen ratifioineet. Sopimuksen artikla 5.3:n mukaan terveyspoliittista päätöksentekoa tulee suojella tupakka- ja nikotiiniteollisuuden vaikutusvallalta.

Pohjoismaat ovat yhdessä laatineet selkeät ja käytännönläheiset ohjeet virkamiehille ja päättäjille tupakka- ja nikotiiniteollisuuden kanssa toimimiseen. Ohjeet koskevat myös uusia tuotteita, kuten sähkösavukkeita ja nikotiinipusseja, ja tarjoavat konkreettisia esimerkkejä siitä, miten teollisuuden vaikuttamiseen tulee suhtautua läpinäkyvästi ja kriittisesti.

Kyse ei siis ole hyvästä tahdosta tai yksittäisten toimijoiden moraalista. Kyse on noudatettavista kansainvälisistä sitoumuksista.

Kuka puolustaa, jos kriittiset äänet vaiennetaan?

Sivistyneessä demokratiassa kansalaisjärjestöillä, tutkijoilla ja asiantuntijoilla on keskeinen rooli epäkohtien esiintuomisessa ja heikommassa asemassa olevien puolustamisessa. Jos nämä äänet suljetaan ulos päätöksenteon ulkopuolelle, jää jäljelle yksi kysymys: kuka silloin muistuttaa näistä arvoista?

Poliittisessa päätöksenteossa raha ja hyvinvointi kilpailevat hyvin usein vastakkain. Heikommassa asemassa olevien on haastavaa saada ääntään kuuluviin, varsinkin jos tupakkateollisuus kuiskuttelee molempiin korviin. Siksi vastuu on niillä, joilla on valtaa.

Valinta tulevaisuuden puolesta

Terveys ei ole itsestäänselvyys, vaan jatkuvan suojelun ja ennakoinnin tulos. Nuorten terveys ja hyvinvointi ovat sijoitus tulevaisuuteen. Ne eivät saa jäädä markkina-arvojen varjoon, etenkään maailmassa, jossa terveyden ja hyvinvoinnin puolustamisen tulisi olla yhteinen ja jaettu arvo.