Torniolainen Seija Heikka on yksi potilaista, jolle on Tyksissä tehty imusolmukkeiden siirtoleikkaus rinnan korjauksen yhteydessä.

Tukihihasta eroon imusolmukkeiden siirrolla

Torniolaiselle Seija Heikalle Turussa tehty imusolmukkeiden siirtoleikkaus oli menestys. Hän pääsi tukihihasta sekä käsineestä täysin eroon.

Syöpä 3/2017
Julkaistu Syöpä-lehden numerossa 3/2017

Seija Heikalla oli rintasyöpähoitojen seurauksena lymfaödeema: hänen kädessään oli jatkuvaa turvotusta ja hän joutui pitämään tukihihaa sekä hanskaa. Heikka pääsi vuonna 2012 yhdistelmäleikkaukseen, jossa tehtiin rinnankorjaus sekä imusolmukkeiden siirto oikeaan kainaloon yläraajan lymfaödeeman vuoksi.

Heikka muistelee, että operaatio oli aika massiivinen. Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Erkki Suominen siirsi leikkauksessa alavatsan alueelta iho- ja rasvakudosta, jolla korjattiin rintaa. Leikkauksessa häntä avusti plastiikkakirurgian erikoislääkäri Anne Saarikko.

– Vasemman nivusen kohdalta siirrettiin tervettä imusuonikudosta oikean käden kainaloon, jossa imusuonistoa oli sädehoitojen myötä tuhoutunut.

Leikkaus onnistui oikein hyvin

Imusolmukkeiden siirtoleikkauksen jälkeen oikean puoleisen kainalon toipumista seurattiin varjoainekuvauksin Oulussa useaan kertaan.

– Aluksi oli hiljaista ja rauhallista. Epäiltiin, että lähteekö nestekierto toiminaan, se ei ollut sataprosenttisen varmaa eikä leikkauksen lopputulosta voitu taata. Mutta suonen päät olivat kasvaneet ja imunestekierto oli alkanut toimia todella hyvin.

– Pidin ensin edelleen tukihihaa, mutta kesällä 2013 uskalsin jättää sen pois. Seurasin silmä kovana, että tuleeko turvotusta, mutta se meni ihan hienosti.

Heikalle tehtiin yläraajojen lymfoskintigrafia -kuvaus Oulussa helmikuussa 2014. Sen yhteenvetona selvisi, että oikealla, operoidulla puolen kättä oli nopeampi imukierto kuin vasemmalla ja kierto oli selvästi nopeutunut verrattuna helmikuuhun 2013.

Lopputarkastuksen päivämäärä Turussa on jäänyt Heikalle hyvin mieleen: se oli 14.4.2014.

– Minulle toivotettiin pitkää ikää ja sairaalassa oli oikein hyvä tunnelma. Tyksissä katsottiin, että leikkauksen onnistuminen tuottaa sairaalallekin lisäarvoa.

Tukea toisille rintasyöpäpotilaille

Heikka on myös itse ollut aktiivinen: hän on kertonut leikkauskokemuksestaan, pitänyt luentoja ja ollut Torniossa mukana Meän-talolla, jossa kokoontuu rintasyöpäpotilaiden tukiryhmä.

– Minulle on soiteltu muun muassa Satakunnasta ja Varsinais-Suomesta asti, Heikka kertoo.

Aivan tähän tarina ei kuitenkaan valitettavasti pääty: vuonna 2016 Seija Heikka sai samanlaisia tuntemuksia kuin rintasyövän iskiessä ensi kertaa. Heikka tajusi, että asiat eivät ole aivan kohdallaan.

Mammografiassa rinnasta löytyi muutoksia ja ohut- ja paksuneulanäytteet paljastivat lopullisen diagnoosin: kaksi erityyppistä kasvainta. Rinta piti ottaa sitten kokonaan pois.

– Kerroin radiologille, että minulle on tehty imusolmukkeiden siirtoleikkaus ja kysyin, että voisiko tiedot lähettää myös Tyksiin. Minulle sanottiin, että eihän se ole kuin napin painallus.

Heikka siirtyikin operoitavaksi Tyksiin, jotta leikkaus voitiin toteuttaa mahdollisimman pian. Kertaalleen operoitu rinta poistettiin kokonaan, imusolmukkeet onneksi jätettiin. Diagnoosi oli triplanegatiivinen rintasyöpä. Sädehoitoja ei voitu toista kertaa antaa. Nyt jatkohoitona olivat massiiviset sytostaattihoidot yhdistelmähoitona puolen vuoden ajan. Heikka kuitenkin jaksoi hoidot.

– Hiukset lähtivät kokonaan, nyt ne ovat aika lyhyet ja ovat menneet kiharaan, mitä eivät ennen olleet. Lymfaödeemalta Heikka on nyt säästynyt.

Tukiryhmässä löytyy samanlaisia kohtalotovereita. Rintasyöpä on voinut uusiutua. Mutta sen kanssa on eletty eteenpäin.

– Täällä ollaan, Heikka nauraa.

Teksti: Sini Silvàn

Kuva: Merja Heikka