Turun yliopistoon kuuluvassa Turun biotekniikan keskuksessa Johanna Ivaska tekee 16 hengen tutkimusryhmän kanssa rintasyöpään liittyvää perustutkimusta. Tutkimuksen kohteena ovat aggressiiviset etäpesäkkeitä muodostavat syöpäsolut ja niiden toimintatavat.

Tavoitteena yliote etäpesäkkeisiin

Akatemiaprofessori Johanna Ivaskan mielenkiinnon kohteena on juuri nyt kaksi erityistä molekyyliä: myosiini-10 ja SORL1-geeni. Pitkällä tähtäimen tavoitteena on löytää lääkkeitä vaikeasti hoidettaviin, aggressiivisesti leviäviin rintasyöpiin.

Syöpä 3/2017
Julkaistu Syöpä-lehden numerossa 3/2017

– Jokaisen ihmisen syöpä on erilainen, jokainen syöpä on yksilö ja etäpesäke on erilainen. Mutta silti siellä on paljon lainalaisuuksia, Johanna Ivaska pohtii.

Kaikki uudet syöpälääkkeet ovat määrätietoisissa tutkimuksissa syntyneiden tutkimustulosten hedelmiä. Aiemmin uuden lääkkeen kehitys kesti 15 vuotta. Nyt tuloksia on voitu saada nopeamminkin. Esimerkiksi uusimmat melanoomalääkkeet on saatu hyvin nopeasti käyttöön sen jälkeen, kun huomattiin tietyn geenimutaation merkitys näissä syövissä. Molekyylejä oli tutkittu jo 20 vuotta tätä ennen, joten kun yhteys hoksattiin, tarvittavat vastaukset olivat jo valmiina.

Rintasyöpä on tutkimuskohde, josta tiedetään paljon, mikä merkitsee että sen tutkimukseen löytyy työkaluja. Ivaskan ryhmän tutkimus on silti perustutkimusta, jonka tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa syövissä. Toinen tavoite on se, että pystytään mahdollisimman hyvin selvittämään, ketkä potilaat hyötyvät mistäkin hoidosta.

Tutkimuksesta suuri osa on käytännön käsityötä:

–Syöpäsoluja viljellään elatusaineissa ja useat tutkijat ovat aamusta iltaan mikroskooppien ääressä. Meillä on paljon  superresoluutiokuvantamista, mikä tarkoittaa, että pystytään kuvaamaan ja näkemään hyvin pieniä yksityiskohtia yksittäisestä solusta, liikutaan nanometriluokassa.

Lisäksi tutkitaan potilaiden kudosnäytteitä, joita saadaan esimerkiksi Auria Biopankista. Voidaan tutkia, vastaako tietty löydös siihen, miten potilaat  ovat reagoineet hoitoon, mikä heidän ennusteensa on ollut ja onko heidän sairautensa levinnyt.

–Kudosnäytteistä ei päästä kiinni kenenkään potilastietoihin, Ivaska korostaa. Ja ilahduttaviakin havaintoja voidaan tehdä: uusimmissa tilastoissa ennusteet alkavat näyttää syöpäpotilaiden kohdalla entistä lohdullisemmilta.

Etäpesäkkeessä syöpä on erilainen

Tutkimusryhmän erityisalaa on selvittää, miten syöpäsolut liikkuvat ja kommunikoivat ympäristönsä kanssa. Tarttumisreseptorit, ikään kuin solun kädet, ovat keskeisiä sille, miten syöpäsolu aistii ympäristöään.

– Tarttumisreseptorit eivät ole vain liikkumisapuvälineitä, vaan ne säätelevät solujen kasvua ja eloonjäämistä. Ne vaikuttavat siihen, miten solut reagoivat lääkkeille ja nimenomaan syöpälääkkeille, Ivaska kertoo.

Tarttumisreseptoreilla on merkitystä siinä, että syöpäsolut etenevät muodostamaan etäpesäkkeitä. On havaittu, että reseptorit myös tunnistavat uudenlaisen ympäristön erilaiseksi.

– Tarttumisreseptorit voivat muuttaa solun toimintaa erilaiseksi. Tästä syystä syöpäsolut voivat olla resistenttejä lääkehoidolle etäpesäkekudoksessa ihan vain sen takia, että kudos on erilaista, vaikka samalla lääkkeellä saataisiin hoitovaste alkuperäisen syövän soluihin.

Ivaskan ryhmän tutkimus keskittyy levinneeseen rintasyöpään ja etäpesäkkeisiin. Kudos, mihin ensisijainen kasvain rinnassa syntyy, on hyvin erilaista kuin kudos, johon etäpesäkkeet muodostuvat esimerkiksi aivoissa, luussa tai maksassa. Kun ympäristö on erilainen, syöpäsolu käyttäytyy täysin eri tavalla. Siksi leviäminen on niin vaativa haaste syöpähoitojen kannalta.

Tarttumisreseptorit – ja niiden aisaparit

Tutkimuksen kohteena ovat paitsi tarttumisreseptorit, myös molekyylit sekä kasvutekijäreseptorit, joiden kanssa ne toimivat yhdessä. Yksi kasvutekijäreseptoreista on HER2-reseptori, joka on 20 prosentissa rintasyövistä.

– Tätä yhteistoimintaa tutkitaan ja olisiko kiilaa, joka voitaisiin iskeä tarttumisreseptorin ja HER2-reseptorin väliin ja sitä kautta vaikuttaa syövän kasvuun.

Kun mekanismi tunnetaan, siihen voidaan vaikuttaa ja löytää sopivia lääkkeitä. Näin syöpää  voidaan, ellei voittaa, niin hallita levinneenäkin paremmin ja se on entistä enemmän krooninen sairaus.

– Joku aika sitten oli se ajatus, että levinneen syövän hoito on huono asia: lähdettiin siitä, että syöpä pitäisi saada kiinni ennen kuin se on levinnyt. Nykyään ymmärretään entistä paremmin, että on tärkeää on pystyä estämään syövän leviämistä missä tahansa vaiheessa, se auttaa sairauden hallitsemisessa.

Tähtäimessä kaksi molekyyliä

Ivaskan ryhmän mielenkiinto kohdistuu nyt kahteen kohdemolekyyliin, joita ovat myosiini-10 sekä SORL1-geeni. Näihin tutkimuksiin käytetään Syöpäsäätiöltä saatua suurapurahaa. Tutkimus on suoraa jatkoa edelliselle Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjan rahoittamalle tutkimukselle.

– Myosiini-10 on osoittautunut hyvin voimakkaasti etäpesäkkeiden syntyä edesauttavaksi tekijäksi.

Parhaillaan etsitään ja testataan belgialaisen yhteistyökumppanin kanssa sopivia lääkeainemolekyylejä, joilla voitaisiin estää tämän proteiinin toiminta.

– Tulokset näyttävät nyt oikein lupaavilta, mutta työ on pitkäjänteistä. Tavoite on, että kolmen vuoden päästä olisi saatu riittävästi tuloksia kertomaan, miten päästä eteenpäin lääkekehitysprojektin suuntaan. Sen jälkeen täytyisi löytää lääkekehitysyritys, joilla olisi resursseja viedä tutkimusta kliinisiin kokeisiin, Ivaska sanoo. Niissä tutkimuksissa lääkeainetta voitaisiin kokeilla potilaisiin.

Toinen kiinnostuksen kohde, SORL1-geeni vaikuttaa syöpäsolujen kasvuun ja eloon jäämiseen erityisesti HER2 -positiivisissa aggressiivisissa rintasyövissä.

Näiden kahden molekyylin tutkimuksessa Syöpäsäätiön kolmivuotisesta 450 000 euron rahoituksesta on merkittävää apua. Syöpäsäätiön rahoituksella pystytään näin satsaamaan soveltavampaan syöpäspesifiseen tutkimukseen, joka vie syövän lääkehoidon suuntaan.

– Ilman rahaa tätä tutkimusta ei pystytä tekemään. On tutkijan näkökulmasta ihanaa huomata, että Suomessa yksityiset ihmiset ovat yhä enemmän lähteneet tukemaan tutkimusta lahjoitusvaroin. Akateemisen tutkimusrahoitukseen verrattuna Syöpäjärjestöjen rahoitus on ketterämpää ja rahoituspäätökset saadaan nopeammin. Esimerkiksi potilaslähtöisestä löydöksestä kumpuavaan tutkimustarpeeseen tämä on erinomainen rahoitusmuoto.

– Roosa nauha lisännyt ihmisten tietoisuutta siihen, että syöpää tutkitaan ja siihen tarvitaan rahoja. On syntynyt ajatus, että jokainen voi yksittäisenä ihmisenä olla siinä taistelussa mukana.

Teksti: Sini Silvàn

Kuva: Vesa-Matti Väärä